Tukiaisenhan nyt tuntevat kaikki. Osa ihmisistä ei välitä vähääkään tästä b-luokan julkkiksesta, mikä onkin ihan tervettä. Toiset taas tuntuvat pakonomaisesti vihaavan Johannaa, ja jos erehtyy lukemaan vääriä keskustelupalstoja, niin palaute siellä on todella rumaa, aggressiivista ja loukkaavaa. Lukijalle tulee paha mieli Johannan puolesta. Toki tällaiset palstat kannattaa jättää lukematta (kuten Hesarin keskustelupalstakin).
Kolmas ihmisryhmä fanittaa Tuksua. Mm. professori Alf Rehn kertoo seuraavansa Johanna Tukiaisen elämää:
"Viihdefiguurit kertovat meille paljon itsestämme. Ne kertovat siitä, että tarvitsemme vielä narreja. Oikeasti ketään ei kiinnosta tangokuninkaalliset. He laulavat kivasti ja ovat söpöjä, mutta heissä ei ole sisältöä. Sen sijaan Johanna Tukiainen, joka ei osaa laulaa eikä näytellä, sisältää huomattavasti enemmän. Hän herättää keskustelua siitä, mitä julkisuus on, mitä me hyväksymme ja miten viihteestä tuli meille niin tärkeää."Itselleni on ajanvietettä seurata Tuksua. Johannan elämästä lukiessani tyydytän tirkistelyntarvettani, ja oma elämäni tuntuu verrattain ihan normaalilta lehtijuttuihin verrattuna. Ei Johannan "fanittaminen" ole kuitenkaan mitään sääliä tai halveksuntaa (vaikka en tiedäkään onko hän hyväksikäytetty ressukka vai häikäilemätön opportunisti). Joskus jopa jostain mystisestä syystä samaistun Tuksuun. Itselläni on loppukesästä syntymäpäivä, aivan kuten Johannallakin, ja olin pitkään aivan varma, että täytän 32 vuotta tänä vuonna. Sitten tajusin, että ei helkkari, sehän onkin J-Tuk, joka on syntynyt vuonna 1978 (minä en...).
Päivän mietelause: "May all your dreams come true!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti