Kiitos kännistä!

Olen viime aikoina joutunut kirjoittamaan aika paljon, ja se on taas kerran pistänyt miettimään, että ihan oikeasti pitäisi vaivautua ottamaan kunnon kymmensormijärjestelmä käyttöön. Kirjoitan kyllä kelvollisella nopeudella, en paljon näppäimistöä katsele ja käytän kaikkia sormia - ja juuri siksi ei millään viitsisi hidastaa tahtia hetkeksi, jotta saisi korjatun systeemin hyppysiinsä... Vaan kun oikeasti pitäisi. Tämä nykyinen käytäntöni kun johtaa siihen, että lyöntivirheitä tulee ihan hirvittävän helposti, ja niiden korjailuun kuluu aivan liikaa aikaa. Tai siis virheitä tulee "heposti", kuten ensin kirjoitin. Käynnistä tjulee tulee känni. Ja niin edeleen edelleen.

Lopuksi tahtoisin vielä kiittää itseäni mainiosta verosuunnittelusta ja verottajaa päiväni piristämisestä. Ensin päivän postia tutkiessa harmitti, kun luvattoman pitkään viipyneet kirja- ja dvd-tilaukseni eivät vieläkään olleet saapuneet (jos eivät tule vielä pääsiäisen jälkeenkään, tulen tänne haukkumaan kyseisen nettikaupan), mutta tänään saapunut veroehdotus ilahdutti mieltä oikein tehokkaasti. Palautuksia tulee! Minun mittapuullani paljon! Jee! (Kyllähän minä tuon tiesinkin, mutta määrä tuli silti yllätyksenä. Ei muuta kun joulukuuta odottelemaan sitten vain - tällä hetkellä pankkitilini saldo on melko murheellinen, eikä tämänhetkisillä palkoilla ole muutosta luvassa kovin pian...)

Huolestuttavaa

Epäilen, että minusta on tulossa säntillinen kunnon ihminen. Todistusaineistoa:

• Silitin eilen vaatteita vapaaehtoisesti.
• Menin myös kymmenen maissa nukkumaan.
• Olen jo monen viikon ajan
• syönyt aamiaista oikeastaan päivittäin
• vaikka aamulla pitäisi lähteä liikkeelle ennen kukon röhkinää
• nauttinut käytännössä joka päivä lämpimän ruoan
• jonka olen usein ihan itse valmistanut (enkä välttämättä edes puolivalmisteista).

Ihan täydellinen en sentään vielä ole, vaan esimerkiksi postin käsittelyssä on edelleen vähän hiomista. Siirrellessäni papereita pinosta toiseen löysin mm. viisi avaamatonta Plussa-pistetiedotetta, lukuisia viime vuoden puolella vanhentuneita tarjouskuponkeja ja pari avaamatonta raporttia afrikkalaisen "kummilapseni" tilasta mukaan lukien joulukortin, jonka olisin voinut hänelle lähettää.*

*Aikoinaan tuollainen "kummilapsi" tuntui hyvältä idealta, mutta enpä tiedä. En jaksa aina pitää yhteyttä edes ystäviini, joten olen kirjoittanut tämänhetkiselle tuettavalleni en-tiedä-kuinka-monen vuoden aikana tasan 0 kertaa. (Ja tuonkaltaisen tukemisen järkevyyttä / järjettömyyttä ylipäätään en tahdo edes ryhtyä pohtimaan...)

Naapurini taitaa rakastaa minua nyt

Olin päivän ja yön ja sitä seuraavan päivän poissa kotoa. Lähtiessäni olin valitettavasti jättänyt herätyskelloni soittelemaan iloista sävelmää heti puoli seitsemän jälkeen. Sekä aamulla että illalla, käsittääkseni puolisen tuntia kerrallaan. Ja kun minä kerran kuulen mainiosti seinänaapurini mikroaaltouunin kilahdukset, kuvittelisin herätyskellon äänenkin kantautuvan ihan mukavasti rakenteista läpi... Sori vaan.

Ikä on ikävä asia

Päivittäisten iltapäivälehtiotsikoideni ansiosta en voinut olla huomaamatta, että Jennifer Lawrence sai Oscar-pystin roolistaan Unelmien pelikirja -elokuvassa*. Aloin miettiä. Eikös kyseinen Lawrence ollut Nälkäpeli-elokuvankin pääosassa**? Ja taitaa siis olla myös aika nuori? Juu, syntymävuosi 1990. Mutta eikös siinä Unelmien pelikirjassa ole joku vähän... aikuisempi mies siinä toisessa pääroolissa? Juu, Bradley Cooper, syntymävuosi 1975. Hmm.

En yritä nyt tässä sanoa, että Jennifer Lawrence olisi liian nuori ihmiseksi tai huono näyttelijä tai että 15 vuotta olisi mahdoton ikäero uskottavan valkokangassuhteen pohjaksi tai yhtään mitään muutakaan sellaista. Lukemissani arvioissa sun muissa esittelyissä miespäähenkilö on kuitenkin esitelty ehkä kolmekymppisenä. Lawrencen roolihahmon iästä en ole saanut selkoa, mutta käsittääkseni elokuvassa ei ainakaan käsitellä näiden henkilöhahmojen ikäeroa mitenkään olennaisena tekijänä minkään kannalta; olettakaamme siis, että tämäkin olisi noin kolmekymppinen. (En ole tosiaan nähnyt elokuvaa, joten myönnän olevani vähän hataralla pohjalla nyt...)

Siis: 38-vuotias mies ja 22-vuotias*** nainen (no, kuvausten aikaan oletettavasti 37- ja 21-vuotiaat) esittämässä samanikäisiä henkilöhahmoja. Ja se on minulle vähän ongelma. Vaikka Lawrence olisi kuinka loistava, hänellä pitäisi olla ehkä 20 vuotta aikaa tehdä vastaavia rooleja - vaan eipäs olekaan, koska naisnäyttelijät ovat yli-ikäisiä romantillisiin sankarittaren rooleihin noin 27-vuotiaina. Miehet sen sijaan vain paranevat vanhetessaan. Aargh! (Vaikka kuinka Bollywoodia rakastankin, on kyllä pakko sanoa, että sama ilmiö näkyy siellä vielä väkevämpänä. Ikävää.)

Yada yada, mutta pakko oli sanoa. Saatan silti mennä katsomaan Unelmien pelikirjan, kunhan minulla taas joskus on ylimääräistä rahaa (elokuvaliput ovat sietämättömissä hinnoissa nykyään). Lisäbonuksena Anupam Kherillä - joka siis tuntuu esiintyvän noin joka toisessa Bollywood-elokuvassa - on rooli myös Unelmien pelikirjassa, joten pitänee mennä katsomaan ihan jo senkin takia!


* En katsonut Oscarien jakoa enkä ole nähnyt Unelmien pelikirja -elokuvaakaan, mutta enhän minä varsinaisesti elokuvan sisältöön tässä puutukaan. Kai. Lisäksi todettakoon, että pelikirja ei ole minusta mikään oikea suomen sana.
** Tätäkään elokuvaa en sivumennen sanottuna ole nähnyt. Kannattaa kirjoittaa vain asioista, joista ei tiedä mitään.
*** Jos joku nyt kiinnittää huomiota syntymävuosiin ja alkaa nipoilla: Cooper on syntynyt tammikuussa ja Lawrence elokuussa, osaan minä laskea!

Ohjeita tupakoitsijoille

Tiedättekö, milloin minua ärsyttää? Kun tupakkaa poltteleva ihmisyksilö ei vaivaudu toimittamaan tumppejaan roskikseen, vaan pitää oikeutenaan nakella ne pitkin katuja. Erityisen huonosti ymmärrän ihmisiä, jotka eivät muuten roskaa, mutta tekevät poikkeuksen tupakantumppien kohdalla. Roska kuin roska!

Olen joskus väitellyt aiheesta ja saanut perusteluksi, että jämät voisivat sytyttää roskiksen sisällön palamaan, joten ne on siksi hierottava kengänkannalla katuun ja jätettävä niille sijoilleen. Ei käy! Toimintaohje savukkeen jälkikäsittelyyn:

1. Sammuta kunnolla.
2. Sijoita roskikseen tahi tuhkikseen.

Onko muka vaikeaa?

Päivän mietelause:  
- Mitä Barbie sanoi sytytettyään tupakan? 
- Ken vois liekin sammuttaa.
 

Romanttista maanantai-iltaa

Olin hiljattain vahvasti mieltä asioista ja julistin, että viimeisten 20 vuoden aikana ei ole tehty ainuttakaan hyvää romanttista komediaa. Ei yhtäkään, kuulitteko! Ennen kaikki oli paremmin! Sitten mietin hetken ja suostuin pikkuisen perääntymään. En paljon kuitenkaan. Aihetta perusteellisesti pohdiskeltuani sain aikaan listan, jolla on 10 1/2 hyvää romanttista elokuvaa vuosilta 1993-2013 (ja sitäkin varten piti tosiaan luopua vaatimuksesta, että kyseessä olisi nimenomaan romanttinen komedia). Tällainen siitä tuli (aakkosjärjestyksessä):

• Bridget Jones - elämäni sinkkuna (2001) 
• Clueless (1995)
• Notting Hill (1999)
• Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994)
• Poika (2002)
• Rakkautta ennen aamua (1995)
• Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) 
• Tahraton mieli (2004)
• Vähät rakkaudesta (2003)
• 10 Things I Hate About You (1999)
• (500) Days of Summer (2009)

Pakko todeta:

• Before Midnight on nyt vuoden alussa esitetty ainakin Berliinin filmifestivaaleilla ja Sundancessa - ja mikä vielä parempaa, sitä on kehuttu kovasti (erittäin hyvä uutinen, koska olen odottanut jatko-osaa kieli pitkällä ja olisi kamalaa, jos se olisi huono). En tiedä, kuinka maltan odottaa Suomen ensi-iltaa!
• En pidä Hugh Grantista erityisen paljon, joten olen hivenen hämmentynyt siitä, kuinka monessa listani elokuvista tuo mies esiintyy. 
• (500) Days of Summer on listalla se puolikas; muistan kyllä pitäneeni elokuvasta kovasti, kun sen ensi kertaa näin, mutta jostakin syystä en ole pystynyt katsomaan sitä uudelleen, vaikka olen monta kertaa aloittanut.

Mitä unohdin? Kertokaa, niin voin katsoa! (Näistäkin saa ihan vapaasti tykätä, mutta minä en tykkää, joten ne on tarkoituksella jätetty listaltani pois:

• Holiday (2006)
• Rakkautta vain (2003)
• Titanic (1997)
• Valtaosa Julia Robertsin tähdittämistä elokuvista (Notting Hill on harvinainen poikkeus)
• Kaikki elokuvat, joiden pääosassa on Adam Sandler.)

Turhuuden turhuus

Yritin tänään yhdessä puhelinkeskustelussa hahmotella, mitkä ovat kaikkein turhimpia merkkipäiviä. Jäin vielä pohtimaan aihetta, joten päätin jakaa kasaamani listan kaikelle kansalle (turhin ensimmäisenä):

1. Naistenpäivä
2. Ystävänpäivä
3. Äitienpäivä ja isänpäivä

Ei sytytä. Minusta nuo kaikki ovat lähinnä tekosyitä tehtailla rumaa krääsää markkinoille ja markkinoida aggressiivisesti kanssaihmisistä välittämisen ja tavaran hankkimisen välistä yhteyttä. (Naistenpäivään ei onneksi kuulu isommin mitään krääsää, mutta ovat ne leikkokukatkin minusta aika turhia.)

Olen muutenkin todennut, että en tykkää yhtään siitä ajatuksesta, että ihmisiä pitäisi muistaa lahjoilla. Minulle sopisi oikein hyvin sellainen systeemi, että kenellekään ei enää koskaan annettaisi joulu-, syntymäpäivä- tai paljon mitään muitakaan erikseen nimettyjä lahjoja. Niistä seuraa aivan turhia paineita ja hätähankintoja, joista ei ole oikeasti iloa. Muuten-vain-muistamista (materialla tai ilman) saisi kyllä vapaasti harjoittaa aina kun huvittaa.

Hetkinen, yksi unohtui, mutta en jaksa enää muokata listaa uusiksi. Halloween on kyllä turhista turhin juhlapäivän kaupallistus (tuontitavarana siis, Ameriikassa tehkööt ihan mitä tahtovat)!

Täältä tähän. Onneksi ihan pian on aivan arkinen perusperjantai!