Onnen hinta = kolme euroa

Näin viime vuonna pääsiäisen aikaan yhdessä tanskalaisperäisessä krääsäkaupassa puutarhatontun. Se oli vähän ruma, tietenkin, mutta jotakin kovin kotoisaa siinä silti oli. Lisäksi se oli halpa. Alkoi tuntua, että parvekkeelleni pitäisi saada oma tonttu. En kuitenkaan ostanut. Olisi pitänyt: myöhemmin alkoi kaduttaa, mutta eihän niitä enää silloin valikoimissa ollut.

Kuluneen vuoden mittaan olen aika ajoin käynyt tarkistamassa, olisiko tonttuja tullut kaupan, mutta turhaan (kyllähän aina kalliita jostain saisi, mutta minä arvostan halpaa hintaa). Oloni on ollut tyhjä ja sisustukseni viimeistelemätön, koska parvekkeeltani on selvästi puuttunut jotakin aivan olennaista.

Pari viikkoa sitten odotus vihdoin palkittiin, kun kevätvalikoimissa oli kuin olikin kolmella eurolla pieni pala onnea. Katsokaa nyt! Voiko olla mitään hienompaa!

Pena Puutarhatonttu kotiparvekkeensa ovella.