Ostetaan: kädentaidot

Olen ollut aivan erityisen kätevä emäntä viime päivinä. Ostin Ikeasta sopimattoman värisen keittiöjakkaran, koska en ylety kirjahyllyn päälle ilman, mistään ei vain löytynyt parempiakaan, ja sen saa sentään taitettua kokoon, mikä on aina mukava ominaisuus rumahkoissa esineissä. Lisäksi ajattelin, että nopeastihan minä sen pintakäsittelen huoneistooni sointuvaksi, kun kellarissa on vielä purkinpohjallinen lakkaa olohuoneen arkkupöytäprojektin jäljiltä. Ei, ei se mennyt niin, ja nytpä kerron, mikä meni vikaan.

• Laitoin tuotteen kasaan ennen pintakäsittelyä, koska olisin oikeasti halunnut päästä kokoamaan eteisen lipastoa, joka kuitenkin kuljetetaan perille vasta huomenna, ja johonkin se nikkarointienergia piti saada purettua. Olisi ehkä ollut hieman helpompaa sutia palasia kuin valmiiksi koottua jakkaraa.
• Noudin pelit ja pensselit kellarikomerosta, kuorrutin parvekkeen lattian jätesäkeillä, raahasin jakkaran työskentelytilaani, laitoin muut tarvikkeet valmiiksi ja vasta sitten avasin lakkapurkin. Hupsis! Oli päässyt pahalainen kuivumaan. No, kivenheiton päässä on onneksi alan yritys, joka oli auki vielä yli puolen tunnin ajan. 
• Huomautettakoon, että tässä vaiheessa tein ainoan viisaan asian koko prosessin aikana ja ostin vesiliukoista puupetsiä - kuivunut lakka oli sellaista myrkkyä, josta varoitellaan purkin kyljessä, että ellei puhdista työvälineitä lakkabensiinillä, ne saattavat leimahtaa itsekseen tuleen. Huoneistopalon vaara oli olemassa, koska ei minulla mitään lakkabensiiniä tietenkään ole.
• Luotin mutkat suoriksi -tekniikkaan, jossa 
• ei suojata metalliosia (saahan ne sitten putsattua vaikka kynsilakanpoistoaineella jälkikäteen)
• hiotaan juuri sen verran kuin viitsitään ja vain niistä kohdista, joihin mukavasti ylletään
• ei varmasti ruveta purkamaan kerran jo kasattua 
• eikä siis myöskään tajuta irrottaa edes sellaisia osia, joiden alle pensseli ei yllä. 

Siis näitä osia. Joiden alle jäi raikkaat koivunväriset laikut.

• Etenin reippaasti ylhäältä alaspäin ja tajusin vasta liian myöhään, että on hankala sutia sellaisia kohtia, joita ei näe. (Ylipäätään kannattaa aloittaa työskentely näkyvimmästä kohdasta, kun parhaimmillaankin vähäiset taidot ovat vielä täysin ruosteessa.) Koska jo olin maalannut kaikki portaat, ei jakkaraa enää ylösalaisinkaan voinut kääntää, ja koska halusin saada ensimmäisen kierroksen kerralla valmiiksi, seuraavana päivänä jatkaminen ei ollut vaihtoehto. 
• Toisella kierroksella työskentelytekniikkani oli hieman kehittynyt, mutta olin tehnyt niin laikukasta jälkeä, että ei niitä valumajälkiä enää ilman maalinpoistoaineita peitelty. 
• Lisäksi pensseleilläni on karvanlähtöaika, mikä tuo jakkaran pintaan mukavaa rosoisuutta. 
• Olin työvaiheiden välissä reilun vuorokauden poissa kotoa, ja parvekelasit olivat tuon ajan kiinni. Tänään olikin sitten kesän kuumin päivä, ja aurinko oli lämmittänyt parveketta ihan tehokkaasti. Niinpä tein hommia arviolta 700 asteen miellyttävässä lämpötilassa.
 

Päivän mietelause: Kukaan ei ole puuseppä syntyessään.