lauantai 2. heinäkuuta 2011

Opettavainen matkakertomus, osa 2

Matkakertomukseni tässä osassa kerron, miksi kannan tätä nykyä kaunaa erästä lentoyhtiötä kohtaan.

Saavun myöhään illalla perille, mutta laukkuni ei saavu. Kuvailen laukkua mukavalle sedälle, annan yhteystietoni ja jatkan matkaa.

Soitan seuraavana päivänä sedän antamaan numeroon. Laukustani ei ole kuulunut mitään. Myöhemmin tulee lento, jolla se ehkä voisi olla. Soittele uudestaan!

Soitan uudestaan. Ei, ei vieläkään mitään. Itse asiassa tämä ei edes ole oikea numero, vaan täällä voidaan nähdä vain, onko laukkuni tullut lopulliseen määränpäähän. Käyttämäni lentoyhtiön tavoittaa ihan toisesta numerosta.

Valitsen minulle annetun numeron… painan numeroa 2… painan numeroa 4… kuuntelen jonotusmusiikkia… kuuntelen lisää jonotusmusiikkia… joku vastaa. Matkatavara-asioita ei käsitellä minulle annetussa numerossa, vaan virkailija sanoo useaan otteeseen, että hän ei ymmärrä, miksi minä soitan. Lopulta saan häneltä uuden numeron.

Valitsen minulle annetun numeron… painan numeroa 3… painan numeroa 1… painan numeroa 47,5… kuuntelen jonotusmusiikkia… kuuntelen lisää jonotusmusiikkia… joku vastaa. Can you tell me the reference number? Matkatavara-asioista vastaava virkailija etsii, mutta ei löydä minkäänlaisia tietoja laukustani. Ilmoitamme kyllä, kun laukku löytyy! Olemme pahoillamme! Odotellaan nyt! Voit soittaa huomenna uudestaan!

Soitan huomenna uudestaan. Can you tell me the reference number? Matkatavara-asioista vastaava virkailija etsii, mutta ei löydä minkäänlaisia tietoja laukustani. Ilmoitamme kyllä, kun laukku löytyy! Olemme pahoillamme! Odotellaan nyt!

Soitan uudestaan. Can you tell me the reference number? Laukkua ei edelleenkään ole koneen mukaan olemassa. Onko minulta kysytty listaa laukun sisällöstä tunnistusta varten? Ei ole? Voisinko kirjoittaa 10-12 kohdan listan ja faksata sen numeroon se-ja-se? Onneksi isäntäväelläni sattui olemaan faksi, muuten en tiedä, mitä olisin tehnyt... Oikeasti: faksata? Mikä vuosi nyt on, 1984? Kirjoitan listan, faksaan sen ja odottelen edelleen.

Soitan huomenna uudestaan. Tässä olisi reference number, onko laukkua kuulunut? Odotan… odotan… Valitettavasti ei ole… ei, hetkinen, nyt täällä on jotakin! Kyllä, laukku on löytynyt Helsingistä (!!!). Se on oikeassa maassa myöhään tänä iltana. Soitamme sinulle huomenna aamupäivällä! Kuulemiin!

Minulle ei soiteta huomenna aamupäivällä. Soitan siis itse. Laukku on tullut aamulennolla oikealle paikkakunnalle ja on kuljetusfirman hallussa. Tämän päivän aikana se kyllä saapuu! Ei tarvitse odotella, kuljetusfirma soittaa kyllä etukäteen ja voit sanoa, koska olet paikalla!

Isäntäni on sitä mieltä, että haemme laukun itse lentokentältä emmekä jää odottelemaan toimitusta. Hän etsii minulle erilaisia numeroita, joista kolmessa ei vastata ja yksi ohjaa loputtomaan luuppiin, joka soittajan valittua 1… 4… 9… ½… palauttaa ääninauhan ensimmäiseen kohtaan, jonka jälkeen voi taas valita 1… 4… 9… ½… Päivä kuluu, joka ilta nyrkkipyykätyt rintaliivit hikoavat vielä vähän lisää, laukkua ei kuulu.

Kuljetusfirma ei soita etukäteen, mutta illansuussa kadulle ilmestyy auto, joka huudattaa torvea hullun lailla. Laukku on tullut kotiin! Minulla on vaatteita! Jee!

Tarinan opetus: ”Can you tell me the reference number?” Oh yes, I can! Nyt ja aina!

Ei kommentteja: