Yliannostus

Eilen vähän pelotti. Odottelin pahaa aavistamatta junaa matkustaakseni periferiasta pääkaupunkiin, kun asemalle alkoi valua omituista väkeä. Matkan aikana niitä tuli joka pysäkiltä lisää. Johonkin jengiin ne vaikuttivat pukeutumisensa perusteella kuuluvan, ja juttujen perusteella olivat selvästi kokoontumisajoihin menossa. Lopulta junassa näytti tältä:

En erityisemmin nauti massatapahtumista enkä juoksemisesta, mikä ehkä kertoo jotakin suhteestani Naisten kymppiin. En minä sitä kuitenkaan vastusta - liikunnan järkevyyden periaatteessa ihan ymmärrän, ja ainakin teoreettisella tasolla myös sen, että eivät kaikki ole kaltaisiani ihmisvihaajia. Sitä en sen sijaan tajua, miksi naisille suunnatun tapahtuman pitää näyttää niin... no, tuolta kuin tuossa kuvassa yllä. (Sama kirous on useasti myös estänyt minua ostamasta urheiluvaatteita. Mieluummin liikun 1990-lukulaisissa t-paidoissa kuin niissä väreissä, joita vaatevalmistajat yrittävät minulle tyrkyttää.)

Munalla töihin, mutta joku raja sentään.

Tänään minusta tuntui, että muumien tuotteistaminen on ehkä mennyt vähän liian pitkälle, kun näin kaupassa muumimunia. Siis ei mitään pääsiäisen jämäyllätysmunia, vaan kanasta tulleita. Kai. Toivottavasti. En nimittäin voinut pakkausta tarkastellessani välttyä mielikuvalta, jossa Muumimamma päkistää kloaakistaan* munia suomalaisten aamiaispöytiin. Muumit ovat valkoisia ja pyöreitä, "kanan"munat ovat yleensä** valkoisia ja pyöreitä - voiko tämä olla sattumaa? (En ostanut. En tainnut olla kohderyhmää.)

Kanaloissahan yritetään kai hedelmöittymisen riskit minimoida, ettei omelettia tehdessä tulisi alkioita vastaan (vaikka vahinkojakin välillä sattuu, ja sitten epäonninen kuluttaja voi päästä purkamaan järkytystään keskustelupalstoille ja iltapäivälehtiin), mutta kuinka ovat asiat Muumitalossa? Ei Muumitaloa ainakaan lukita yöksi, joten kuka takaa, etteivät Muumipappa ja Muumimamma pääse kohtaamaan lihan ilojen merkeissä, ja mitäs aamiaismunista sitten paljastuukaan?

Näihin mielikuviin, näihin tunnelmiin.


* Kävin muistin virkistykseksi kirjahyllylläni tutkimassa muumien anatomiaa. Minusta kloaakki tuntuu ihan loogiselta rakenteelta, koska eipä siellä alakerrassa mitään muutakaan näy.
** Ruskeista munista Nipsu ehkä tietäisi jotain.

Huomio, puutarhaihmiset! Nyt kommenttiboksiin pätemään!

Sisäinen mummoni hinkuu laittamaan parveketta kesäkuntoon. Se raukka ei vain oikein osaa. Tällä hetkellä parvekkeellani on 0 kukkaa, mikä näyttää tylsältä ja ankealta, koska en ole kyennyt ratkaisemaan mm. seuraavia pulmia:

• Nakkelin viime vuonna kylvämättä jääneitä auringonkukansiemeniä pystyynkuolleista kanervista tyhjentyneisiin ruukkuihin aika reilulla kädellä, kun ajattelin, etteivät ne kaikki kuitenkaan idä. Itivätpä, mokomat.
• Minkä verran auringonkukkia voi jättää yhteen ruukkuun (sellaiseen ihan perusruukkuun, halkaisija ehkä 18 cm)? Kylvöohjeessa väitettiin, että niiden pitäisi olla ainakin 10 sentin päässä toisistaan, mutta kai se koskee vain erityisen ujoja yksilöitä?
• Minkä kokoisina ne ylimääräiset sitten pitäisi siirtää muiden seurasta omilleen?
• Missä vaiheessa taimeni pärjäävät parvekkeella ympäri vuorokauden?
• Suostuuko auringonkukka ylipäätään kukkimaan a) ruukussa parvekkeella sekä b) melko laiskassa hoidossa?
• Koska parvekkeella viihtyvät sisäkukat uskaltaa siirtää ulos? Esimerkiksi jukkapalmuni ja muutama rönsylilja olivat ulkoruokinnassa viime kesän ja viihtyivät mainiosti. Mutta ovatko yöt vielä liian kylmiä? (En todellakaan rupea kasveja joka ilta edestakaisin kuskaamaan, ihan riittävän rasittavaa on viedä ne kesäksi ulos ja tuoda taas talveksi sisälle.)
• Milloinkas ne muut sitten kannattaisi laittaa? Ovatko kaikki parvekerehut edes myynnissä vielä? Joko on pelargonioiden aika? Entäs köynnökset? Mikä ylipäätään kestäisi hengissä minun parvekkeellani, joka on lasitettu ja iltapäivisin sekä iltaisin hyvin, hyvin kuuma paikka?

Olen yrittänyt käydä kaiken maailman puutarhapalstoilla, mutta en jaksa lukea niitä. Haluan täsmävastauksia! Niin että voisiko joku kertoa, mitä minun kannattaisi kasvattaa, miten ja milloin? Punaiset ja oranssit kukat ovat hyviä, ja sellaiset, jotka kasvavat, vaikka ei olisi koko ajan nyppimässä kuivuneita kukintoja pois. Vastaamaan vaivautuneille lupaan piirtää Paintilla kuvan kesän kauneimmista kukkasista!

Tikusta asiaa

Kerronpa teille sunnuntain kunniaksi vitsin. (Yhden harvoista muistamistani. Tämän lisäksi repertuaariini kuuluu lähinnä Barbie-vitsejä, joille yleensä itse nauran makeimmin.)

Tiku ja Taku olivat metsäretkellä. Heillä oli oikein rattoisa päivä. He marjastivat, sienestivät, nikkaroivat käpylehmiä ja pulikoivat metsälammessa. Retken ehdoton kohokohta oli kuitenkin makkaranpaisto Tikun nenässä.

Jos luet tätä unettomuuden riivaamana, voin lämpimästi suositella myös näitä oravia:



(Tämä teksti on kirjoitettu tilastojen kaunistelemiseksi. Täällä on ollut niin hiljaista nyt keväällä, että pitää saada huhtikuu näyttämään vähän vilkkaammalta blogikuulta ennen kuin vappu hyökkää niskaan.)

Päivän muotivinkki

Kun jalassa on sellaiset kengät, jotka hankaavat kantapäistä aika paljon, kannattaa laittaa punaiset sukkahousut, koska niissä veri ei näy.

(Ne ovat muuten aivan kivat kengät, joten en aio antaa periksi. Kyllä ne vielä pehmenevät. Vuonna 2023 ne ovat varmasti jo oikein mukavat jalassa.)

Spoileri, mikä se on?

Säännöllisin väliajoin joku kummastelee lukutapojani, kun käy ilmi, että selailen ihan surutta kirjaa eteenpäin, jos jokin yksityiskohta käy liikaa askarruttamaan tai teos on vaikkapa rakennettu siten, että näkökulmat vaihtuvat jatkuvasti, enkä jaksa odotella, että kerronnassa palataan takaisin mielenkiintoni herättäneeseen tilanteeseen. En minä nyt välttämättä tahdo vaikkapa dekkarin loppuratkaisua etukäteen selvittää, mutta olen joskus senkin käynyt tarkistamassa.

Minä taas kysyn, miksi ihmeessä kirjaa pitäisi lukea "järjestyksessä". Selailutekniikka on hirveän vapauttavaa! Miksi edetä kirjan rakenteen ehdoilla ja odottaa sivutolkulla sitä, että jokin edellä pedattu yksityiskohta suvaitaan paljastaa lukijalle? Rakenne voi olla silti hieno, en minä sitä, mutta voihan sitä arvostaa antamatta sen kuitenkaan rajata lukukokemustaan. Sitä paitsi lukemisen arvoisessa kirjassa on toivon mukaan muitakin tasoja kuin juoni - kun ei tarvitse jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu, on helpompaa keskittyä nauttimaan niistä.

Olen itse asiassa alkanut soveltaa tätä lähestymistapaa myös elokuviin: aina välillä käyn etukäteen lukemassa mahdollisimman seikkaperäisen juoniselostuksen ennen kuin päätän, katsonko koko leffaa. Kertaakaan ei ole harmittanut, että näin tuli tehtyä. Kannattaa kokeilla!

Elämme kovia aikoja

Aion taas esittää jokavuotisen mielipiteeni ja todeta, että kevät ei kyllä ole mistään kotoisin. Ainakaan auringon ei pitäisi paistaa silloin, koska mitä nähtävää tässä vuodenajassa muka on? Harmaata. Ruskeaa. Hiekoitushiekkaa. Lumen alta paljastunutta epämääräistä törkyä. Kalvakoita ihmisiä. Katupölyä silmissä, korvissa, nenässä, suussa ja luultavasti kaikissa muissakin ruumiinaukoissa. Sitten kun alkaa vihertää ja maisema näyttäisi periaattessa jo hieman siedettävämmältä (vaikka se kevään ensi vihreä onkin vihreän sävyistä rumimpia), on siitepölyaika parhaimmillaan. Ei muuta kuin silmät verestäen kohti kesää.