tiistai 4. joulukuuta 2012

Päivän (tai no, yön) sekalaiset

Olen jo vuosia sitten päätynyt huolellisten vertailujen tuloksena siihen, että Marlin glögi on parasta (koskee tiivistettä, ei niitä litran tölkkejä). Marlin mustikkaglögitiiviste oli kuitenkin pettymys, koska se ei maistunut glögiltä eikä oikein mustikaltakaan. En osta enää.

Lumien tulosta saakka olen kytännyt Helsingin latukarttapalvelusta, joko tässä lähimaastoissa pääsisi hiihtämään. Sairasta.

Maailmassa on heti paljon vähemmän vikaa, kun talvi näyttää talvelta! Se on tosin pieni miinus, että minulla ei oikein ole sopivaa takkia seuraaviksi kuukausiksi. Napit alkavat irvistellä heti, jos alle laittaa enemmän kuin yhden ohuen puseron. Jos ei halua palella ja lisää silti kerroksia, voi tietenkin vetää koko ajan vatsaa sisään ja olla hengittämättä, mutta pidemmän päälle se ei ole kovin mukavaa. Valitettavasti inhoan kaupoissa käymistä yleensäkin ja joulun alla aivan erityisesti. Pikadieetteihinkään en oikein luota (ja vaikka luottaisinkin, minulla ei ole niihin riittävästi itsekuria), joten näillä mennään.

Klassisen musiikin yleisö ikääntyy koko ajan, ja koska olen tällainen kultalusikka kermaperseessään kulkeva elitisti, se on mielestäni perin ikävää. Tein siis päivän hyvän työn ostamalla oopperaliput. (Pitää laskea oopperayleisön keski-ikää niin kauan kuin kykenee - ihan kohta olen itsekin keski-ikäinen, ja on aika siirtyä nuorison suosimiin paikkoihin rikastamaan niiden yleisöpohjaa.)

Unirytmini on taas vaihteeksi hieman viturallaan. Päivällä väsyttää, mutta suunnilleen kymmeneltä illalla piristyn, ja saatan valvoa normaalin aamukahden sijasta sujuvasti aamuneljään tai -viiteen. Nyt kello ei ole onneksi vielä yhtäkään, joten voin vielä kuvitella herääväni aamulla siedettävän pirteänä.

Ei kommentteja: