Kirja yhdistyy nyt mielessäni Turkuun, sillä ostin sen Turusta elokuussa 2008. Kirja seisoi hyllyssäni odottamassa pitkään lukuvuoroaan, ja vasta nyt tammikuussa aloin lukea sitä kunnolla. Sain kirjan loppuun kun olin viikonloppuna käymässä jälleen Turussa.
Kirja koostuu luvuista, joissa Abu-Hanna kertoo elämästään Suomeen muuttonsa jälkeen. Kertomukset 30 viime vuoden ajalta ovat iloisia ja surullisia, vihaa, turhautumista sekä ihmetystä aiheuttavia. Abu-Hannan elämänasenne vaikuttaa olevan rautaisen positiivinen, sillä ilman sitä vastoinkäymisten taakka olisi saattanut kasvaa liian suureksi. Kirjan loppu on erityisesti haikean lämminhenkinen.
Teos on hyvää iltalukemistoa. Kun lukee luvun kerrallaan, niin ei jumiudu liian pitkään lukemaan sängyssä. Enkä usko, että kenellekään varsinaisesti tekisi pahaa lukea tarinoita Suomesta vähän toisenlaisesta perspektiivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti