Julkinen häpeä motivoi joskus kirvelevän tehokkaasti, joten kerron nyt teille hieman raha-asioistani.
Viime aikoina on välillä ollut sellainen tunne, että pitäisi ehkä kurkistaa pankkitilinsä saldoa ennen kuin laittaa visan vinkumaan. Tunnetta olisi pitänyt uskoa ajoissa. Tänään sitten ryhdyin maksamaan paria laskua (jotka eivät olleet kovinkaan suuria) ja totesin, että enpä taida maksaa, ennen kuin olen tehnyt hieman tilisiirtoja... Palkkapäivään on vielä pari viikkoa, ja minun tilini on melkein tyhjillään. Se tili, jolta siis yleensä pystyn vaivatta sekä kustantamaan elämiseni että laittamaan rahaa säästöön. Todella noloa.
Hetken aikaa jo etsin hädissäni numeroa, josta kortin voi sulkea, kun en hahmottanut parin laskun alkuperää - jonkun on täytynyt kopioida pankkikorttini ja tuhlata minun rahojani kaiken maailman turhuuksiin, ei tuo muuten voi pitää paikkaansa! Kyllä se kuitenkin ihan minä itse olin. En edelleenkään ole mielestäni ostanut juuri mitään erityistä tai ainakaan erityisen kallista, mutta kummasti se yhteissumma kohoaa tyhjänpäiväisilläkin ostoksilla... Normaaliälyisen ihmisen pitäisi ehkä myös ymmärtää, että muutosta tuppaa tulemaan kuluja, jotka - yllättäen! - kasvattavat kokonaismenoja, jos ei muita menoeriään viitsi yhtään karsia.
Joskus ennen excelöin kaikki menoni uskollisesti. Muutaman rappion vuoden jälkeen taitaa olla aika ryhtyä siihen taas. Lisäksi sen haaveilemani astianpesukoneen ostaminen saa nyt hetken aikaa odottaa. Tiskaan katumusharjoituksena käteni verille.
Päivän mietelause: Joka säästää saadessaan, sillä on ottaa tarvitessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti