lauantai 5. helmikuuta 2011

Toivottu meikkipostaus

Minulta on aika paljon kyselty, mikä on hehkeän olemukseni ja huolitellun meikkini salaisuus (...no, jos ihan tarkkoja ollaan, ei ole kukaan tainnut ääneen kysyä, koskaan, mutta kyllä minä aistin, että kaikki pohjimmiltaan haluavat tietää).

Edes minä en ole luonnostani jumalaisen kaunis, vaan se vaatii hiukan työtä ja vaivaa, kuten oheisesta kuvasta näkyy:

 

Jos sinäkin tahdot olla yhtä hehkeä, annan mielelläni vinkkejä! Tässä siis arkiaamujeni kaunistajat:
  1. Pohjustus. Aloitan meikkipohjan luomisen yleensä jo edellisenä iltana menemällä nukkumaan noin kolme tuntia myöhemmin kuin olisi suotavaa. Jos oikein jaksan panostaa, syön myös suolaista ruokaa ja juon liian vähän nestettä. Sopiva turvotus silottaa juonteita ja korostaa eksoottisia tyynynpainaumia poskipäillä.
  2. Aamulla jatkan prosessia torkuttamalla muutaman kerran enemmän kuin kannattaisi. Näin pystyn keskittymään laittautumisessa olennaiseen, koska mihinkään muuhun kuin välttämättömään ei jää aikaa.
  3. Kun lopulta pääsen siihen vaiheeseen, jossa pitäisi siirtyä ihmisten ilmoille, laitan ensiksi hiukset (naaman voi hätätilassa kammata vasta työpaikan vessassa). Havainnekuvassa näkyy Irja sen jälkeen, kun olen vaivautunut pesemään hiukset jo illalla; aamulla tulos on toisinaan hiukan villi. Hiusten laitossa rutiineihini kuuluvat lämpösuojasuihke (kriteerit: halpa, ei sisällä alkoholia) ja suoristusrauta (ainoa kauneudenhoitotuote, johon olen oikeasti panostanut, enkä ole katunut, vaikka maksaessa sattui kukkaroon). Koska rautani on aidosti hyvä, suoristukseen menee ehkä 3-5 minuuttia. Omistan myös hiuslakan, muotovaahdon ja monta muuta purnukkaa, joita en ikinä käytä. Niistä tulee kuitenkin sellainen olo, että yrittää.
  4. Meikkipohjassa luotan puuteriin - kesällä ei voinut käyttää meikkivoidetta, koska oli aina hiki, ja kesän jälkeen en ole tullut ottaneeksi muita aineita käyttöön. Olen jo vuosikausia käyttänyt sen suomalaisen kosmetiikkavalmistajan vaaleinta kivipuuteria, joka on aika huonoa ja tätä nykyä mielestäni myös ylihintaista, mutta ei ole kiinnostanut etsiä uuttakaan. Jos iho oikein kukkii, saatan kaivaa myös (luultavasti Tarjoustalosta vuonna 2007 ostetun) peiteaineen esiin. Yleensä en ehdi. Mineraalimeikeistäkin olen kuullut, mutta en oikein ymmärrä, kuinka joku voi ennättää pyöritellä niitä iholleen vaikkapa pirullisena ihan tavallisena maanantaina...
  5. Hiusten suoristuksen lisäksi toinen ehdoton kauneusrutiinini on ripsivärin laitto. Luotan siihen lämpimällä vedellä lähtevään, koska vesiliukoiset ovat heti poskilla ja vedenkestäviä en jaksa poistaa. Tällä hetkellä ripsivärini on vanha ja paakkuuntunut, mutta onneksi pääsen vielä tässä kuussa glamouria tihkuvalle risteilylle läntiseen naapurimaahamme, joten voin ehkä ostaa uuden!
  6. Ripsivärin levityksessä tavaramerkkini on reilu annostelu - päivittäisestä käytöstä huolimatta onnistun joka kerta maskaroimaan myös kulmaluuni ja / tai poskipääni. Siksi viimeistelen ehostukseni vanupuikolla, jolla poistan ylimääräiset esiintymät muualta kasvoista.
  7. Valmista! Saa tulla pyyhkimään!

4 kommenttia:

kunnankirjuri kirjoitti...

Mua liikuttaa tuo vaivannäkö, millä sä Irja panostat meidän blogiin. Kuinka paljon aikaa ja työtä tuonkin havainnekuvan kaikkiin hienoihin yksityiskohtiin on kulunutkaan! <3

Ja aika samalla meikkiproseduurilla mennään aamuisin, mun on vain pakko käyttää meikkivoidetta kun muuten naama olisi niin punaisen kirjavana...

neiti talonmies kirjoitti...

Paintin käytössä vaan on jotain niiiin terapeuttista! Kun en jaksa esim. neuloa tai muuten paskarrella, leikin siis Paintilla. Nimim. "Kadotettua aikaa etsimässä" alias "Lapsena minulla oli vain yksi käpylehmä, ja sekin oli rikki"

Nöpöstiina kirjoitti...

Kiitos vinkeistä kiireisiin aamuihin! Tuo luomu-kasvojenkohotus kuulosti tosi käytännölliseltä keinolta.
Näin nelikymppisenä on kyllä panostettava hiukan enemmän naamansa restauroimiseen, lähinnä värittämällä harmahtavaa ihoa (joka näyttää herätessä zombielta). Lähinnä meikkivoiteella ja luomivärillä, ripsiväriä unohtamatta. Toiseksi edellisestä työpaikasta saatiin sillointällöin meikkien näytepakkauksia ilmaiseksi, niitä on onneksi vielä vähän jäljellä.

neiti talonmies kirjoitti...

Toisaalta zombie-look voi olla myös tietoinen valinta! Tai ainakin harmaata naamaansa voi perustella muille (ja itselleen) väittäen, että tahtoo muistuttaa olemuksellaan elämän katoavaisuudesta ja/tai tavoittelee huippumallien riutunutta lookia kunnon fashionistan tavoin. Kannattaa harkita, jos tulee aamulla tosi kiire ;)