perjantai 17. syyskuuta 2010

Perjantaina pännii

Hermot menee. Neiti talonmies näki Varpun hienot sinkkusukat, tuli kateelliseksi ja olisi halunnut esitellä erään omista paskarteluistaan, mutta Irja-rukan tekniset taidot eivät riittäneet kuvan lisäämiseen. Hyvin turhauttavaa. Lisäksi juuri nyt, kun olisi olemassa uusi ja upea blogi, jonne avautua edes sanallisesti, käy niin, että neiti talonmiehen tietokone ei enää oikein jaksa avautua. Tai avautuu se, mutta sellaisella metelillä, että sitä on peljästyttävää kuunnella. Käteviä nykyajan keksintöjä: ns. kannettava tietokone, jota ei voi kantaa mukanaan, koska siitä se suuttuu ja ylikuumenee.

Myös nykyajan ihmiset ovat käteviä ja hyväkäytöksisiä. Yksi niistä monista asioista, joita neiti talonmies ei jaksa ymmärtää, on hätäily elokuvateattereissa. Ensiksi ihminen on maksanut nykykäytännön mukaisen riistohinnan päästäkseen elokuvateatteriin, istunut vapaaehtoisesti pari tuntia aloillaan ja kehonkielestä ja satunnaisista naurunhörähdyksistä päätellen jopa viihtynyt. Kun elokuva loppuu, onkin yhtäkkiä pakko päästä pakoon. Heti pois, mieluiten ennen kuin valot ehtivät syttyä! Takki päälle! Laukku olalle! Ulos! Ulos! Röökille! Vessaan!

Neiti talonmiestä tämä käytäntö pännii. Entäpä jos joku haluaisi esimerkiksi rauhassa siirtyä elokuvan maailmasta raakaan todellisuuteen? Ihan vaikka istua pari minuuttia paikallaan ja tunnustella sisimmässään, mitä äsken oikein tulikaan nähtyä? Ei onnistu. Heti seisoksii rivillinen väkeä vieressä vaihtamassa jalkaa ja rykimässä merkitsevästi. Tällaisissa tilanteissa voi toki jäädä paikoilleen ja antaa muiden kompastella ylitseen parhaan kykynsä mukaan. Siinä on vain se vaara, että saa jonkun ohikulkijan laukun silmäänsä tai maiharit varpailleen, ja vaikka ei saisikaan, seesteinen tunnelma on joka tapauksessa jo menetetty. (Neiti talonmies on hyvin seesteinen ihminen. Tai olisi, jos muut ihmiset eivät olisi niin ärsyttäviä.)

Tänään neiti talonmies ratkaisi ongelman siten, että jättäytyi kiusallaankin vähäksi aikaa istumaan keräten samalla sopivasti sappea. Sen jälkeen hän siirtyi elokuvateatterin käytävälle vetämään takkia niskaansa tehden samalla seuralaiselleen happamia huomautuksia siitä, miten naurettavaa kaikkien muiden ihmisten käytös on. (Seuralaista hävetti.) Kotiin päästyään Irja-neiti päätti avautua vielä internetille samasta asiasta. Ja katso: se helpotti! Nyt ärsyttää enää se, että huomenna muut ihmiset viettävät viikonloppuvapaitaan, mutta Irja menee töihin. Onneksi sääennusteet povaavat viikon toistaiseksi sateisinta päivää - eivätpähän pääse tunteet roihuamaan kovin suurella liekillä (odotettavissa siis reipasta ulkoilua). Korkeintaan höyry nousee korvista.

Nyt Irja on lukenut äsken kirjoittamansa tekstin läpi ja joutuu valittaen toteamaan, että kolmannen persoonan käyttö tällaisessa kerronnassa kuulostaa pikkuisen tyhmältä. Muut ihmiset ovat ärsyttäviä! Irja on itsekin ärsyttävä! Ulkona sataa! Leipä on homeessa ja otsahiukset likaiset!

Päivän mietelause: O tempora, o mores.

1 kommentti:

kunnankirjuri kirjoitti...

I hear ya. Sama rynnimisilmiö on havaittavissa konserteissa, kun muuten niin kypsiltä ja asiallisilta vaikuttavat (ha!) ihmiset lähtevät ensimmäisten aplodien aikana juoksemaan narikkalappu kourassa kohti salin ovea. Minä osoitan sydämeni sivistyksen tason istumalla paikallani siihen asti, kunnes viimeinenkin esiintyjä on poistunut lavalta. Enkä yski keuhkojani irti biisien osien välissä. Sillä minullahan ei ole kiire kotiin/kaljalle/tupakalle/panemaan, olenhan sofistikeerattu ja hyvä ihminen.