perjantai 24. syyskuuta 2010
Häähulluus
Minä rakastan häitä. Rakastan hulluja morsiamia, suuria odotuksia, kollektiivista hetkellistä onnentunnetta ja liikutusta, sekä lupausta siitä että prinsessa ja prinssi elävät onnellisena elämänsä loppuun asti. Häät ovat maaginen näytelmä, joiden taika saa ihmiset tekemään hassujakin asioita.
Hääpäivä lienee monelle ihmiselle yksi elämän tärkeimmistä päivistä. Päivä prinsessana/prinssinä ei kuitenkaan takuuvarmasti ole pelkkää auvoa. Kun yhteen päivään ladataan vuositolkulla odotuksia, niin epäonnistumisen riskit ovat suuret. Kampaus ei olekaan sellainen kuin koekampauksessa sovittiin, ulkona sataa, yhteiskuvat unohdettiin ottaa, morsiamen naama kiiltää loppuillasta, laahusta ei muistettu laskea alas/nostaa ylös, booli on sulhaselle liian vahvaa, valkoiselle morsiuspuvulle kaatuu salmaria, ja hääpari on juhlien jälkeen niin väsynyt, että vaivalla ulkomaisesta nettikaupasta hankittu romanttinen alusasuyllätys menee hukkaan. Silti, hääpäivä on ainutkertainen tapahtuma.
Itse nautin häiden kuin häiden tunnelmasta, ja olen ilolla mukana auttamassa hääjärjestelyissä jos vain mukaan pyydetään. Ei niin pientä paskarteluhetkeä tai niin pitkää puvun sovitussessiota etten riemusta kiljuen lähtisi apulaiseksi! Kun saa kutsun häihin, niin silloin vieras itsekin saa ripauksen romantiikkapölyä. Toisaalta naineista ystävistä paljastuu häissä uusia intiimimpiä puolia, ja harvassa ne vanhempien pitämät hääpuheet, joiden aikana en nieleskelisi itkua liikutuksen vallatessa mieleni. Tässä on jo hieman katarsiksen makua, sillä häistä lähtiessä olo on toden totta usein kevyt ja puhdistunut!
Häihin ei kuitenkaan kovin usein tule kutsutuksi, ja sesonki rajoittuu kesäkauteen. Tänä kesänä erityisesti Vickan ja Daniel antoivat meidän suorastaan kieriskellä kuninkaallisessa romantiikassa, iihhh! Talvella romantiikan (ja tirkistelyn) tarpeeni saavat tyydyttää tv:n hääohjelmat, joista YLE:n Satuhäät on paras. Siinä hääparit vaikuttavat aidoilta, tavallisilta ihmisiltä, ja heidän puolestaan vilpittömästi jännittää, että miten järjestelyt, vihkiminen ja juhlat sujuvat (itseaiheutetuista) ongelmista huolimatta. Ja sujuvathan ne - aina - lopulta onnellisesti. Näin syksyllä Satuhäiden ollessa tauolla joudun tyytymään ulkomaisiin bridezilla-ohjelmiin, joiden viihdearvo on paljon pienempi. Mutta odotus palkitaan, sillä Satuhäät palaa ruutuun uusin jaksoin keväällä 2011!
Päivän mietelause: Lopulta kaikki on hyvin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti