Syksyn tullen on taas mukava kaivella lankalaatikkoa ja suunnitella mitä kivaa sitä käsityöpuuskassaan voisikaan taas neuloa. Riittoisia jämävillalankoja löytyy useita kivanvärisiä keriä, mutta laatikosta löytyy jotain muutakin. Käyttöä on odottamassa kolme (3) valmista villasukkaa. Sukat ovat hyvässä kunnossa, ja ne kaikki ovat erilaisia. Yhdelläkään sukista ei ole paria.
Kausittainen puikkojenkilkuttelutarve lienee kaikuja esi-isiltämme. Talvesta ei selvinnyt ellei ollut tarpeeksi lämpimästi vaatetettu. Sama huoli kylmästä ajaa vielä nykyihmisenkin lankakauppaan ja puikko-ostoksille (puikkojakin pitää hankkia aina uudet, kun vanhojen sijainnista ei voi olla varma), ja parhaimmat meistä neulovatkin villapaitatolkulla lämmikettä koko suvulle. Voin vain todeta, että onnekseni elän keskuslämmityksen ja toppavaatteiden aikakaudella. Epäilemättä olisin muinaisina talvina kuollut kylmään, sillä minussa piilevä neulomisvietti tulee aina tyydytetyksi jo yhden sukan valmistuttua. Juuri kun on huokaissut helpotuksesta ja saanut sukan vihdoin valmiiksi kaikkine ärsyttävine kantalappuineen ja hermoon käyvine kavennuksineen, niin sitten pitäisikin kaikki aloittaa taas alusta!? Hell no.
 |
| Sinkkuvillasukat |
2 kommenttia:
Kuka on sanonut, että eri jalkojen sukkien pitäisi olla samanlaiset?! Höpsis, nyt vain vielä yksi sukka, ja siinähän on jo kaksi paria!
Onnea kamariin, kiva löytö!
Hei tiina! Itse asiassa idea sukkien yhdistelystä kävi minunkin mielessäni, ja sovitinkin kahta niistä tässä taannoin jalkoihini. Päätin kuitenkin siirtää töppöset odottamaan parempaa pariutumisflaksia, sillä minulle ja eriparisukilleni naurettiin räkäisesti! Pöh, ympäristöni ei selvästikään ole vielä valmis tällaisille uraauurtaville muodin uutuuksille. :)
Lähetä kommentti