Minä pelkään! En äskenkään uskaltanut avata ovea, kun ovikello soi. Pelotti, että sieltä tulee virpojia, eikä minulla ole niille mitään annettavaa, paitsi avatusta keksipaketista olisin voinut antaa siirappivohvelin (jotka haluan syödä itse, eli oikeastaan en olisi voinut antaa niitäkään). En siis avannut ovea. Asuin niin monta vuotta mummotalossa, etteivät tällaiset uhkakuvat tulleet mieleenkään, mutta tässä talossa asuu lapsiperheitä.
Saattoihan se tietysti olla tv-lupatarkastajakin - ovat soitelleet viestintäviraston toimeksiannosta pari viikkoa päivittäin, mutta en minä töissä vastaa ikinä puhelimeen. (Tiedän, ketkä ovat soitelleet, koska kerran vastasin, kun menin töihin vasta myöhään, mutta silloin se puhelu katkesi. Ihan oikeasti katkesi, en laittanut luuria korvaan, mutta varmasti ne niin luulivat ja ovat kostoksi lähettäneet tv-maksukarhut oven taakse.)
1 kommentti:
Meillä annetaan perhepiirissä yleisvaroitus aina virpo-sunnuntaina. Se joka ekaksi hoksaa (eli erehtyy avaamaan oven pikkunoidille)laittaa varoitus tekstarin muille!
Silloin kun omat pojat oli pieniä, odotettiin noitia, koska se oli muksujen mielestä hauskaa. Ostin pääsiäiskarkkeja ja tehtiin pieniä sieviä pussukoita palkaksi. Mutta sitten noidista tuli vaatiavia, kourallinen karkkia nätisti pakattuna ei riittänyt, rahaa olisi pitänyt saada, tai ainakin isoja kalliita suklaamunia. Ei kuulkaa, rajansa kauhullakin! Nyt ollaan ovikellosta piittaamatta joka palmusunnuntai :)
Lähetä kommentti