Vetoomus

On tapahtunut joulun ihme, ja hiiiiitaita aikoja elänyt mokkulani on aivan koko illan päästänyt minut nettiin suunnilleen niin kuin pitäisikin! Kirjoitan siis pikaisen vetoomuksen niin kauan kuin vielä voin. (No, pikaisen ja pikaisen, aina minä kuitenkin alan jaaritella...)

Tässä alkaa nyt väistämättä tulla joulu, joka tuo monille mukanaan myös loman ja vapauden. Minäkin jossain vaiheessa vetäydyn isäini asuinsijoille juhlimaan, ja koska minulla on hyvin paljon myöhäisempi päivärytmi kuin vanhemmillani, tulen luultavasti notkumaan koneella eräitäkin toveja, kun soihdut ovat sammuneet ja kaikki muu väki nukkuu. Lueskelisin mielelläni esimerkiksi joulunaluskiireissä vähemmälle jääneitä blogeja noina pimeinä öisinä tunteina.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että blogeissa alkaa käynnistyä perinteinen joulupako. Päivityksiä näyttäisi syötteenlukijassa olevan, mutta kun klikkailee itsensä innoissaan lueskelemaan hömppää, blogissa onkin vain kuva hyasintista lanttulaatikossa ja kaunokirjaimilla kirjoitettu hyvän joulun toivotus, palaillaan asiaan pyhien jälkeen, pusi pusi. (Kesällä suositaan kuvia grillimakkaroista ja kukkakedoista, vappuna ilmapalloista ja vuodenvaihteessa tähtisadetikuista. Itsenäisyyspäivän tienoilla puolestaan kynttilät paloivat kuvissa ikkunoilla ja liput liehuivat, itsenäisyyttä toivoteltiin - ja minulla oli tylsää.)


Oma tupa, oma lupa ja niin edelleen, mutta yhtä kaikki: pettymys toivorikkaalle lukijalle! Haluan oikeaa sisältöä enkä toivotuksia! On kai olemassa joku muukin, joka ei ihan koko joulua seurustele intensiivisesti ystävien ja sukulaisten kanssa, vaan ehtii välillä roikkua netissäkin. Niinpä vetoan teihin: kirjoittakaa, hyvät ihmiset, sitä ihan tavallista huttuanne, jos ylipäätään kirjoitatte blogiinne joulunpyhinä, niin minun ei tarvitse pettyä, kun tulen sitä lukemaan!