Paluulennon välilaskulla minulla oli muutama tunti aikaa, joten ajattelin käydä hoitamassa myöhästyneeseen laukkuun liittyviä korvausasioita ja sen sellaisia, kun nyt sopivasti lentoyhtiön kotikentällä olin. Lopulta löysin oikean yhtiön tiskin, jonottelin neuvostoliittolaisen ajan, kunnes virkailija sai puhelunsa lopetettua. Minut neuvottiin kadonneista matkatavaroista vastaavalle tiskille. Valitettavasti tämä tarkoitti myös sitä, että joutuisin palaamaan turvatarkastuksen kautta takaisin. Mietin hetken, mutta menin kuitenkin: olihan minulla aikaa, ja olisi mukava saada käytännön asiat hoidettua saman tien.
Menin tiskille, jonotin entistäkin neuvostoliittolaisemman tovin, sanelin liiankin tutuksi tulleen reference numberini, ja virkailija katosi takahuoneeseen kysymään neuvoa vanhemmalta kollegalta. Lopputulos: sain numeron, johon soittaa Suomessa, nyt ei kannata tehdä mitään. Vähän tuli sellainen kiitos tyhjästä -olo, vaikka hieman lohduttikin virkailijan vakuuttelu, että näin kaikki käy helpommin: voin kertoa soittaessani tilinumeroni, ja rahat voidaan laittaa suoraan tilille, ei ongelmia!
Turvatarkastus oli kerrassaan riemastuttava kokemus. Jonotusjärjestelmä oli kopioitu suoraan karjapihalta: vapaamuotoista tunkeilua, jossa nopeimmat elävät. Minä olin ollut valveilla (ellei lennolla torkkumista lasketa) reippaasti yli vuorokauden, oli nälkä ja hiki ja kiukku, ja lopulta huomasin kiroilevani suomeksi mm. italialaisseurueelle, joka kiilasi ohitseni jonossa. Täti metallinpaljastimen luona käski (luonnollisesti paikallisella kielellä, joten en ymmärtänyt) minua riisumaan rannekoruni, joka oli ollut ongelmitta kädessäni kaikissa edellisissä turvatarkastuksissa. Riisuin korun, ja kädessäni ollut ökkömönkiäisen purema alkoi vuotaa verta. Puhuin lisää rumia ja hikoilin vielä muutaman litran.
Kotona soitin saamaani numeroon. Puhelu alkoi nauhoitetulla litanialla, jossa sain valita haluamani kielen. Suomea ei ollut niiden joukossa. Olin päätynyt SAMAAN SAAMARIN PAIKKAAN, johon olin soitellut koko reissun ensimmäiset päivät! Mitä ne siellä keskuskonttorilla edes ymmärtäisivät suomalaisista tilinumeroista, häh? Lannistuin, suljin puhelimen ja päätin yrittää ensi viikolla uudestaan.
P.S. Ettei totuus unohtuisi: vaikka matkakertomukseni valitut palat ovatkin koostuneet matkantekoon liittyvästä valituksesta, perillä oli kyllä mukavaa!
2 kommenttia:
Kerro nyt se lentoyhtiön nimi? Onko siinä A ja B?
Ei kun siinä on C ja S ja A juurikin tuossa järjestyksessä. Älä käytä, jos voit välttää!
Lähetä kommentti