perjantai 1. heinäkuuta 2011

Opettavainen matkakertomus, osa 1

Olin matkoilla. Opiksi ja ojennukseksi ihmiskunnalle - ja erityisesti itselleni - kerron nyt matkani varrelta muutamia yksityiskohtia. Varoitus niille, jotka katsovat vain kuvat: kuvia ei ole, koska koneeni on hidas p***a ja nettiyhteyteni vielä hitaampi p***a. Kerron yksityiskohtaisesti, koska tämä on minulle terapiaa; jaan kuitenkin kertomukseni useampaan osaan, koska joku raja sentään.

Matkustimme kohteeseen, johon pääsisi Suomesta myös suoralla lennolla. Koska halusimme säästää rahaa, emme ostaneet suoraa lentoa, vaan lensimme kahdella lennolla maan pääkaupunkiin. Kun tuli aika miettiä, miten siirrymme lopulliseen määränpäähämme, huomasimme, että voimme a) viettää yön lentokentällä (noin kahdeksan tuntia) ja mennä aamujunalla tai b) luottaa siihen, että 50 minuutin vaihtoaika riittää ja selviämme illan viimeiseen bussiin, joka on perillä aamulla varhain. Valitsimme vaihtoehdon b). Lento oli myöhässä – emme ehtineet. Bussiliput olimme luonnollisesti ostaneet etukäteen.

Mitä tästä opimme?
Jos matka ei lopu lentokentälle, mieti perille siirtymisen kaikki yksityiskohdat jo lentolippua ostaessasi.

Onneksi emme turvautuneet ensin harkitsemaamme strategiaan, jossa toinen meistä jää vastaanottamaan matkalaukkuja ja toinen juoksee viivyttämään bussia. Ensinnäkin olimme vasta juuri ja juuri ulkona koneesta, kun olisi pitänyt jo olla jonottamassa bussiin. Toisekseen matkalaukkuni ei ylipäätään saapunut perille. Siitä ei myöskään ollut minkäänlaista merkintää miltään lentokentältä – computer said NO*.

Mitä tästä opimme?
Olin vahingossa aika viisas, kun kaivoin viime tingassa yhden mekon laukustani Helsinki-Vantaalla ja siirsin sen käsimatkatavaroihin siltä varalta, että matkalaukku ei selviäisikään perille.

Oli tullut aika pohtia, mitä nyt tehdään. Yö lentokentällä tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, kunnes matkalla vessaan näin kyltin, joka opasti autovuokraamojen luo. Ehdotin, että vuokraamme auton ja ajamme läpi yön suoraan perille. Ehdotus oli puoliksi retorinen, sillä en uskonut, että matkatoverini innostuisi. Olin väärässä. Vuokrasimme siis auton. Ensimmäiset puoli tuntia etsimme oikeaa tietä vuokraamon surkean kartan varassa (yhtiön mainokset peittivät strategisesti suurimman osan teiden numeroista). Olimme oikealla tiellä noin aamukahdelta. Perille pääsimme jonkin verran seitsemän jälkeen - sinänsä turhaan, koska vuokraamo aukeni vasta kahdeksalta. Odottelu ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan, sillä sain ostettua hammasharjan. Pysähdysten määrä: 0,5 (pakollinen tankkaus; vain kuski nousi autosta ulos).

Mitä tästä opimme?
Hätä keinot keksii! Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut ajaa – olisin ollut hengenvaarallinen kuski… Pysyin sentään hereillä lähes koko matkan, mikä on pieni ihme (kuskin vaatimuksesta piti yrittää; yleensä nukahdan aina vähänkin pidemmillä ajomatkoilla).

Päivän mietelause: Suorin tie paras.

* Rakastan internet-yhteyttäni kiihkeästi. Kokeilin huvikseni, kuinka kauan tuon videon latautuminen kestää. 15 minuuttia ei riitä! Arvatkaapa, kuinka kätevää on esimerkiksi maksaa laskuja tällä rakkineella tällä hetkellä? Yhteys myös katkeilee milloin sattuu - tätäkään en saanut kertaistumalla julkaistua, enpä tietenkään. Mokkula: kun muutan seuraavan kerran, lennät seinään (ehkä jopa aikaisemmin)!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jaa. Joko palasit? Ei muuta kuin tervetuloa takaisin!