sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Hamsterin syysmuutto

Olen viime aikoina ollut tavallista kiinnostuneempi siitä, miten ihmiset asuvat, koska minun pitäisi (vaihteeksi...) ryhtyä valmistautumaan muuttoon. Minua onkin vähitellen alkanut ihmetyttää se, kuinka monet elävät - ainakin kuvien perusteella - kodeissa, joissa ei ole tavaroita. Olohuoneessa on suunnilleen (valkoinen tai harmaa) sohva, matala (valkoinen) tv-taso ja lasinen sohvapöytä. Pöydällä on maljakko, jossa on tulppaaneja keväällä ja pioneja silloin kun pionit kukkivat (en tiedä, milloin se on, en ole leikkokukkaihminen) ja syksyllä ilmeisesti sieniä (jos voi päätellä mitään siitä, miten paljon olen viime aikoina nähnyt valokuvia sienistä seuraamissani blogeissa). Ai niin, ja huoneessa on myös seinätarra, jossa lukee esimerkiksi


ja mahdollisesti (valkoiseksi maalattu ja elämää nähneen näköiseksi hiottu) lipasto, jonka päällä on kaksi valokuvaa ja kynttiläasetelma. Oma tupa, oma lupa, ja jokainen sisustakoon kuten tahtoo. Minua askarruttaakin lähinnä se, kuinka ihmeessä minun pitäisi mahtua tuollaista elämää varten suunniteltuun asuntoon. Tahdon vertaistukea!

Missä ovat esimerkiksi ihmisten kirjahyllyt? Mittailin juuri omiani ja totesin, että ne vievät leveyssuunnassa ainakin 4,5 metriä. Lisäksi pitää muistaa, että tällä hetkellä minulla on aika paljon kirjahyllyihin kuuluvaa tavaraa muun muassa kellarivarastossa ja keittiön yläkaapeissa. Niiden on tarkoitus päästä oikeille paikoilleen seuraavan muuton jälkeen, joten itse asiassa hyllyjä tarvitaan lisää. Sitten on esimerkiksi työpöytä, ompelupöytä, ruokapöytä tuoleineen, sohvaryhmä (kolmen istuttava sohva + kaksi nojatuolia), piano, muutama pikkupöytä ja arkku ja lipasto ja tulevaisuudessa toivon mukaan myös vanha senkki, jonka toivon saavani kotiin vielä tämän vuoden puolella.

Olen suunnilleen kymmenen viime vuotta asunut vähän vanhemmissa asunnoissa, joissa kaappitilaa on vähän. Mitenhän minun mahtaa kalusteineni käydä, kun pitäisi ryhtyä elämään 2010-luvulla rakennetussa kaksiossa, jossa kaappeja kyllä on, mutta seinäpintaa aika paljon vähemmän kuin nyt? Luopuminen ei ole ratkaisu, mutta mikähän mahtaisi olla?

4 kommenttia:

Nöpöstiina kirjoitti...

Tunnen tuskasi! Mulla on makuuhuoneessa lundian pätkä, joka pursuaa koreja joissa on lankoja ja ompelutarvikkeita sekä mappeja ja lehtikoteloita. Vaatekaapeissa takaosat (joista on hankala ottaa vaatteita) on tungettu täyteen esim.kenkälaatikoihin pistettyä tavaraa (jota on myös hankala ottaa esille. Tai muistaa mitä on missäkin). Kirjahyllyä ja kirjoja on olohuoneen ainoa "ehjä" seinä täynnänsä, ja edellisessä muutossa jouduin luopumaan niin paljosta (voi minua!) Eteisen siivouskaapissa on paljon enemmän muuta tavaraa kuin siivoamiseen liittyvää välineistöä...
Mutta ajatteles, että noissa valokuvakodeissa joutuu asumaan lapsia! Miten ne selviävät sottaisten käsiensä kanssa saamatta elämänikäisiä traumoja? Ja mietippä esim. 14v.poikaa joka joutuu asumaan kustavilaisesti sisustetussa huoneessa, tai pientä ihmistä jonka lelut ovat ylhäällä hyllyssä sievästi rivissä, eivätkä käden ulottuvilla.
Elämää, vaatisin minä! Ja elämään kuuluu myös epäjärjestystä ja töhryä... ja kirjoja, ehdottomasti :)

neiti talonmies kirjoitti...

No niinpä! Ja mitä tuollaisessa sisustuslehtien ihannekodissa voi sitä paitsi edes tehdä? Istua sohvalla ja ihailla tyhjiä tasoja? Jos yhtään tykkää tehdä käsitöitä tai lukea kirjoja tai vaikkapa laittaa vaatteita ylleen, niin onhan niiden tavaroiden jossain oltava!

(On se muuten hyvä että meitä on kaksi kirjoittajaa, niin kumpikin voi kuvitella että toinen käy täällä hyväksymässä kommentteja... Eihän tässäkään mennyt kuin, mitä, neljä päivää?)

Svea kirjoitti...

Ihmettelen ajoittain ihan samaa. Ehkä ihmisillä ei ole kirjoja tai cd-levyjä ja koriste-esineet laitetaan sitä mukaa pois, kun ne menevät muodista. Lisää elämää sisustuskuviin!

neiti talonmies kirjoitti...

Svea: Se askarruttaa myös, että tahtooko enemmistö vaikka nyt sisustuslehtien lukijoista todella nähdä noita sliipattuja koteja - kyllä minä sen ymmärrän, ettei välttämättä likaisia kalsareita tarvitse sisustuslehdissä esitellä, mutta jotain samastumispintaa ainakin minä lukijana kaipaan!