keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Munalla töihin, mutta joku raja sentään.

Tänään minusta tuntui, että muumien tuotteistaminen on ehkä mennyt vähän liian pitkälle, kun näin kaupassa muumimunia. Siis ei mitään pääsiäisen jämäyllätysmunia, vaan kanasta tulleita. Kai. Toivottavasti. En nimittäin voinut pakkausta tarkastellessani välttyä mielikuvalta, jossa Muumimamma päkistää kloaakistaan* munia suomalaisten aamiaispöytiin. Muumit ovat valkoisia ja pyöreitä, "kanan"munat ovat yleensä** valkoisia ja pyöreitä - voiko tämä olla sattumaa? (En ostanut. En tainnut olla kohderyhmää.)

Kanaloissahan yritetään kai hedelmöittymisen riskit minimoida, ettei omelettia tehdessä tulisi alkioita vastaan (vaikka vahinkojakin välillä sattuu, ja sitten epäonninen kuluttaja voi päästä purkamaan järkytystään keskustelupalstoille ja iltapäivälehtiin), mutta kuinka ovat asiat Muumitalossa? Ei Muumitaloa ainakaan lukita yöksi, joten kuka takaa, etteivät Muumipappa ja Muumimamma pääse kohtaamaan lihan ilojen merkeissä, ja mitäs aamiaismunista sitten paljastuukaan?

Näihin mielikuviin, näihin tunnelmiin.


* Kävin muistin virkistykseksi kirjahyllylläni tutkimassa muumien anatomiaa. Minusta kloaakki tuntuu ihan loogiselta rakenteelta, koska eipä siellä alakerrassa mitään muutakaan näy.
** Ruskeista munista Nipsu ehkä tietäisi jotain.

2 kommenttia:

Matilda Aurora kirjoitti...

Voi juma, nyt noi mielikuvat ei jätä mua rauhaan! Voinko enää koskaan katsoa munaa (siis kananmunaa) ajattelematta muumien anatomiaa tai öistä hiippailua muumitalon käytävillä... Toisaalta, koska ajatus hymyilyttää, niin ei kai se paha voi olla? :)

neiti talonmies kirjoitti...

Likainen mieli saa munan maistumaan ;)