torstai 1. maaliskuuta 2012

Juostaan pois, juostaan pois!

Miksi ihmiset, jotka vapaaehtoisesti menevät sinfoniakonserttiin, jaksavat oikein hyvin istua levollisesti paikoillaan parin tunnin ajan, mutta ryhtyvät viimeisten aplodien vielä kaikuessa kiirehtimään ulos salista tuli hännän alla? Hemmetin typerä tapa! Pysykää paikoillanne, ääliöt!

Minulla on vielä pitkä matka oikeaksi keski-ikäiseksi kulttuuritädiksi myös siksi, että en hallitse riittävän röyhkeää kyynärpäätaktiikkaa narikkajonossa. Erityisterveiset sille sedälle, joka kiilasi ensin rinnalleni narikkalappuineen ja alkoi sitten herttaisesti vitsailla siitä, kumpikohan meistä ehtii saada palvelua ensiksi. Sinä typerä mies: tarkoitin kaikkea, mitä sanoin, ja jotakin jäi vielä sanomattakin! (Sedän lappu otettiin toki ensin, ja herrasmiehenä hän jätti päästämättä naiset edelleen. Tässä vaiheessa olin siis odotellut jo huomattavan kauan kiltisti paikallani, eturivissä, kun suuret ikäluokat pursuivat kansakoulun makaronivellijonossa oppimillaan etenemistekniikoilla ylitseni ja ohitseni. Olen ehkä näkymätön, mutta sitten kun hermostun, en ole erityisen kuulumaton.)

Seuraavaksi teatteriin - siellähän käy keskimäärin suunnilleen yhtä mukavaa ja sivistynyttä yleisöä kuin sinfoniakonserteissa!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Berliinissä on konserttien käsiohjelmassa hienovaraisesti, mutta painokkaasti painettuna käyttäytymisohjeita; mm. köhimisestä, rapistelusta ja poistumisesta aplodien jälkeen.

Moisia ohjeita kaipaisi täälläkin.

neiti talonmies kirjoitti...

Totisesti juuri näin! (Samaisessa konsertissa jollakulla yleisön edustajalla oli muuten myös sellainen tuberkuloosiyskä, että kapellimestarikin jo katsoi ihmetellen.)

Matilda Aurora kirjoitti...

Minä olen ollut huomaavinani, että kaikista röyhkeimpiä etuilijoita ovat keski-ikäiset, sekä miehet että naiset. Pahempia ovat kyllä naiset.
Nuorisoa haukutaan ihan suotta, varsinkin kun itse (me keski-ikäiset) toimitaan esimerkkinä. Ja vanhuksilla nyt (tavallaan) saa olla "kiire", kun eihän sitä tiedä kuinka niitä polvia kolottaa, ja pikkulasten kanssa kulkevilla on kenties vain muutama sekuntti aikaa, ennenkuin rattaista alkaa kuulua palosireenin kaltainen ääni. Keski-ikäiset ovat kai niin tottuneet siihen paikasta toiseen ryntäilyyn ja kamalaan kiireeseen ja toisten huomioimatta jättämiseen...
Se mikä saa minut oikein hyvälle tuulelle ja hymyn aikaiseksi, on mies (ikään katsomatta) joka päästää edellään vaikka bussiin, tai pitää ovea auki. Minusta se ei ole naista alistavaa, vaan kohteliasta :)