Jännä elämä

Kun tulin tänään kotiin, olin saanut kolme lehteä, joista yksi oli juorulehti. Jee, joku on varmasti tehnyt minulle lahjatilauksen! Sitten kävi ilmi, että postinjakajalla olivat vain menneet asuntojen numerot sekaisin, ja kävin kuuliaisesti toimittamassa lehdet naapurille.

Sitten ajankohtaisosioon: Finlandia-talo loistaa tänään pinkkinä, koska... tytöt tykkäävät vaaleanpunaisesta? Joo-o. Tyttöjen koulutuksen ymmärrän, mutta voisiko sitä korostaa keinoilla, jotka eivät laukaise oksennusrefleksiä?

Ei muuta raportoitavaa. Siirryn sohvalle tuijottamaan seinää ja valuttamaan kuolaa suupielestäni. (Nukuin viime yönä noin kaksi tuntia, ja olen kai mennyt rikki, koska nykyään univaje vie toimintakyvyn. Ei tämä ennen näin vaikeaa ollut.)

Suosi sveitsiläistä

Alkuun täytyy tietenkin toivottaa hyvää Hiljan-päivää! Lupaan päivän kunniaksi lukea illalla jonkin Hilja Valtosen teoksen (pystyn hyvin lupaamaan, koska ne ovat ensinnäkin nopealukuisia, ja lisäksi niitä ei malta jättää kesken) - lue sinäkin! Sitten päivän epistolaan.

On ehkä täältäkin käynyt ilmi, että olen jossain määrin hurahtanut intialaisiin elokuviin. Niitähän on melko runsaasti, ja innokkaimmankin katsojan on pakko myöntää, että joukkoon mahtuu heikompiakin tuotoksia.

Elämä on liian lyhyt kovin monen huonon elokuvan katsomiseen (kun nuo ovat useasti niin pitkiäkin), mutta välillä saattaa olla vaikea etukäteen arvioida, mahtaisiko jokin elokuva olla katsomisen väärti. Olisi kiva pystyä tekemään ennakkokarsintaa muutenkin kuin googlenvaraisesti - hakutulosten linkkivalikoima on aika vaihtelevan tasoista. Länsimaisiin elokuviin keskittyviltä sivustoilta tietoa Bollywood-elokuvista ei kuitenkaan välttämättä löydy, tai ei ainakaan kovin kattavasti. Toisaalta olen huomannut, etten aina katso elokuvia ihan samanlaisten lasien läpi kuin intialaiset kriitikot (jotka eivät myöskään valitettavasti aina kirjoita englanniksi...), joten heidänkään arvioistaan ei välttämättä ole apua.

Olenkin viime aikoina konsultoinut jonkin verran tällaista sivustoa (www.molodezhnaja.ch, jos linkin seuraaminen ei huvita), joka ilmoittaa vahvuuksikseen nimenomaan aasialaisen elokuvan ja Bollywoodin. Erityisesti minulle on ollut iloa ja hyötyä aakkosellisesta arkistosta. Muutamia syitä suosia sveitsiläistä (kai, maatunnuksen perusteella ainakin):

• Elokuva-arvioita on varsin pitkältä aikaväliltä, joten etsimäni vanhemmatkin elokuvat ovat löytyneet oikeastaan poikkeuksetta. (En tosin etsikään kovin erikoisia filmejä, joten niiltä osin en pysty sanomaan kattavuudesta.)
• Sivusto on saksaksi, joten pahemman kerran kangistunut kielitaito vetristyy kritiikkien parissa puolivahingossa. Kesällä ostamani saksankielinen Heidi-kirja on edelleen kesken (aika oli kai kullannut muistot - tuon teoksen kohdalla en suosittele sveitsiläistä), mutta leffoista jaksan kyllä lukea!
• On aina yhtä hupaisaa kirjoittaa selaimen osoiteriville "molo". Sen jälkeen kone osaakin jo suosikeista tarjoilla sitä, mitä pitää.

Tekniikan ihmiset, auttakaa!

En ole huolinut koneelleni Google Chromea, vaikka sitä yritetään kaikenlaisten päivitysten yhteydessä aina oletusasetuksena laittaa mukaan. Argh. Ensinnäkin minua ärsyttää tuputus, ja toisekseen en tykkää yhtään siitä ominaisuudesta, että selaimen osoiterivi toimii samalla hakukoneena. Siitä tulee sellainen olo, että joku kyttää tekemisiäni selän takana ja kuvittelee sen perusteella tietävänsä paremmin, mitä tahdon - ja käyttää lisäksi luulojaan kaupallisesti hyväkseen niin paljon kuin pystyy. Ajattelen ihan itse, kiitos! (Tietysti kaikista klikkauksista jää aina jälki jonnekin, mutta en haluaisi tiedostaa sitä koko ajan.)

Aina välillä tulee kuitenkin käy niin, että joku sivusto ei toimi tai video ei aukea tai muuten vain tökkii, ja selainta vaihtamalla ongelma ratkeaa. Nyt olen sitten pohtinut, mikä olisi sellainen tavissurffailijalle sopiva simppeli kakkosselain, enkä keksi. Kai siinä Chromessakin ihan oikeasti hyviä puolia olisi... En vain pääse yli siitä osoiteriviasiasta millään. Niin että voisiko joku kertoa, saako sen ominaisuuden jotenkin pois käytöstä? Katsoin jo Googlesta, eikä se kertonut. Myös muita selaimia saa suositella, itse en keksi! (Nyt käytän siis Firefoxia. Exploreria välttelen. Safari minulla oli jostain salaperäisestä syystä vanhalla koneella, mutta en oikeastaan ikinä käyttänyt sitä. Tiedän, että muitakin on, mutta mitä?) Tietysti voisin ladata liudan selaimia koneelleni ja ruveta perehtymään niihin itse, mutta mieluummin vietän leppoista sunnuntaipäivää upotellen kuumia rautanauloja kynsieni alle.

Jos osaat vastata kysymyksiini ja vaivaudut auttamaan naista mäessä, olen kiitollinen! (Jos taas suhtaudut ylimielisesti tekniseen rajoittuneisuuteeni, tarjoat ratkaisuksi Applen tuotteita tai rupeat puhumaan tietokonejargonia, tulen uniisi kummittelemaan, ja sen jälkeen et tahdo nukkua enää koskaan.)

P.S. Kun nyt tekniikasta puhutaan, niin kerron vielä tämänkin: opin tänään kirjoittaessani tekstiviestiä, että puhelimeni tuntee sanan puukkoja, mutta ei sanaa suukkoja. (Kyse ei siis ollut mistään hempeilystä, vaan niistä Brunbergin valmistamista suukoista.) Tuon laitteen tuntema sanasto yllättää säännöllisin väliajoin vielä kaikkien yhteisten vuosiemme jälkeenkin.

Red Light District

Illan tullen on mukavaa tunnelmoida kynttilänvalossa. Minun kotonani luodaan lämmintä ja kutsuvaa tunnelmaa syksyisiin iltahetkiin näillä aineksilla:

• parveke: kaksi punaista lyhtyä
• olohuone: kolme punaista tuikkua
• makuuhuone: kaksi punaista tuikkua

Kun valot on sytytelty, unohdetaan, että sälekaihtimet ovat rikki ja palloillaan suihkun jälkeen alasti ympäri huoneistoa etsimässä jotakin päällepantavaa.

(Moi vaan, ulkomaankieliset googlettajat. Toivottavasti petyitte!)

Kuka olet, nuorukainen?

Mitä näet sielusi silmillä, kun kuulet sanan nuorukainen?

Törmäsin nimittäin internetissä vaeltaessani vauvakuumeesta kärsivään nuorukaiseen, joka tuskaili kuukautistensa tähden, koska olisi tahtonut olla jo raskaana. Hämmennyin. Minusta kuitenkin nuorukainen = nuori mies.

Onko kovinkin yleistä ajatella, että nuorukainen = kuka tahansa nuori henkilö? Olenko yksinkertaisesti pudonnut nykynuorten nykynuorukaisten kelkasta, häh?

Päivän mietelause: Kun koville ottaa, niin koiraskin poikii.

P.S. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyy ihan kiinnostava kirjoitus aiheesta, t. kielinörtti.

Päivän valitusvirsi, olkaa hyvä

Pahan mielen blogissamme ärtymystä aiheuttavat tänään mm. seuraavat asiat:

• Mummot (ja vaarit) tungoksessa. Eritoten sellaiset mummot, jotka olettavat toisten näkevän takaraivollaan hyvin ja taklaavat reippaasti selkään kävelykeppi tanassa.
• Vaatteet, joita kaupitellaan mekon nimellä. Jos kangas riittää hädin tuskin peittämään mallitytön takamuksen, millä todennäköisyydellä helma riittää hieman reilumman kokoisen ahterin yli (etenkin, jos ko. rievussa on tarkoitus myös liikkua)?
• Kunnallisvaalit. Vaalikoneiden kysymyksistä ei ymmärrä mitään, ja ehdokkaat ovat tuiki tuntemattomia, mielipiteiltään vääriä tai sekä että. 
• Sukkahousut, jotka eivät kestä elämää. Alkaa vähitellen ottaa pannuun, kun neljänsissäkin lähtökiireessä pyykkinarulta kiskotuissa yksilöissä on reikä.
• Kokoomuksen puoluevaltuusto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja kaikki muut, jotka ovat sitä mieltä, että työssäkäynti sairaana ja/tai sairastaminen köyhänä lisää viihtyvyyttä työpaikoilla, pidentää työuria, saattaa kansantalouden hurjaan kasvuun ja synnyttää maailmanrauhan.
• Maksukortinlukijat, jotka lakkaavat toimimasta, kun takana on 15 metrin jono ja mukana ei ole yhtään käteistä.
• Oma (o)saamattomuus sekä isoissa että pienissä asioissa. En saa edes vessapaperia ostettua ajoissa, ja itse kukin voi kuvitella, mitä siitä sitten seuraa.
• J.R.R. Tolkienin tuotanto. Ihan muuten vain.

Menetettyjä mahdollisuuksia

Tutut musiikkikappaleet tulevat joskus vastaan yllättävissä tilanteissa*. Katselin tässä elokuvaa nimeltä Mann, jossa soi tällainen kappale:



YouTube-videon kommenteissa yrittävät uikuttaa, kuinka kappale on kopio siitä ja siitä italialaisesta iskusävelmästä. No hei, kai minä nyt sen tiedän, olenhan suomalainen!



Kappale pisti minut kuitenkin miettimään, kuinka olisi voinut olla. Mann-elokuvan naispääosan esittäjä Manisha Koirala kävi nimittäin kesällä 2010 häämatkalla Suomessa, Keski-Pohjanmaalla. Samana vuonna Kari Tapio vietti viimeistä keikkakesäänsä. 15.7.2010 hänellä näyttäisi olleen keikka Vimpelissä, jonne tuolta häämatkakohteesta on matkaa... no, en tunne Pohjanmaata, mutta ei varmaan paljon mitään.

Olenkin sitä mieltä, että jonkun olisi pitänyt tajuta hoitaa Manisha tuolle keikalle ja järjestää taiteilijat yhteistyöhön. Miettikää nyt, mitä mahdollisuuksia ilta olisi tarjonnut! Kari Tapio olisi laulanut, Bollywood-tähti olisi tanssinut, vimpeliläinen yleisö olisi villiintynyt, kansainvälinen media olisi ollut oitis paikalla kynät ja kamerat tanassa, intialainen elokuvateollisuus olisi hullaantunut suomalaisten pikkukaupunkien eksotiikasta ja Pohjanmaalla olisi nyt Bollywoodin etätoimipiste Pollyvood!


*Se nyt ei vielä ole kovin yllättävää, että intialaisessa elokuvassa tulee vastaan versioita länsimaisista poppibiiseistä, mutta juuri tämä kappale oli minusta jotenkin kovin hauska kohdata.