keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Sortuneet haaveet

Välillä pitää miettiä maallisia asioita, kuten nyt vaikkapa rahaa. Minäkin olisin mielelläni vähän rikkaampi. Näin neiti talonmiehenä* palkkakuitin lukema ei varsinaisesti päätä huimaa. Toisaalta perinteisesti hyvin tienaaviksi mielletyt alatkaan eivät kiinnosta minua yhtään. Mikä avuksi?

Pokeriammattilaiset voivat kuulemma tienata hirmuisen hyvin. Minulta vain puuttuu pokerinaama. Nettipokerikaan ei taida olla ratkaisu, koska en ole ikinä oppinut ymmärtämään pokerin logiikkaa. Rikos puolestaan ei ehkä kannata moraalisesti, mutta rahallisesti se lyö toisinaan leiville aika hyvin. Rikolliseksi olisin kuitenkin liian nössö. Murtuisin heti kuulusteluissa, jos virkavalta saisi minut käsiinsä. Sitä paitsi pelkäisin muita rikollisia niin paljon, että urani niissä piireissä tuskin muodostuisi menestykseksi. Blogikollegani Varpun patenttiratkaisu taas on suositella ns. maailman vanhinta ammattia ratkaisuksi rahapulaan. Toistaiseksi en ole lämmennyt, mutta saattaahan sekin aika vielä tulla.

Sitten keksin. Alan tienata tällä blogilla! Minusta ja lifestylestäni tulee ilmiö! Sponsorit lähettävät lahjoja ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja ihmiset supisevat kadulla minut kohdatessaan että onko tuo nyt se Irja ja pyytävät yhteiskuviin, ja vastineeksi minä pyörin kaduilla järjestelmäkamera kädessäni ja otatan taiteellisia kuvia uudesta takistani edestä ja takaa ja kaikilta sivuilta ja julkaisen täällä ne kaikki ja kirjoitan jokaisen kuvan alle kolme sanaa (oikeasti kaksi, mutta ei yhdyssanoilla ole niin väliä).

Valitettavasti kohtasin pian todellisuuden. Ensin en muistanut blogin salasanaa, ja kun sen suurella vaivalla löysin, minulla ei ollut mitään sanottavaa. Ei mitään. Surkeaa! Kuvillakaan en voi asian puutetta paikata, koska en ikinä ota valokuvia. Minulla on paska kamera, iankaikkisen vanha puhelin ja lisäksi poseeraaminen on minusta erittäin kiusallista. Ei tule bloggaria Irjasta. Tulee väsynyt talonmies, joka torkkuu sorvin ääressä koko keskiviikkopäivän, koska on taas kerran valvonut ihan liian myöhään. Todellisuus, kuinka julma oletkaan!

Kyllä näiden viisaiden sanojen jälkeen voi taas hyvällä omallatunnolla olla muutaman kuukauden kirjoittamatta tänne. Käytän sen ajan vaikkapa loistavasti myyvän elämäntaitokirjan kirjoittamiseen. Tulen sitten tänne kertomaan, kun se on kirjakaupoissa ja voitte mennä ostamaan. Rahat mulle, viisaus muille!

*ammatti muutettu

3 kommenttia:

kunnankirjuri kirjoitti...

Niin, ja siis suositukseni on harjoittaa sitä vanhinta ammattia nimenomaan Tukholmassa, koska markkinat ovat siellä suuremmat! Se vaatii kyllä sen virkamiesruotsin hyväksyn suorittamisen ensin.

kunnankirjuri kirjoitti...

hyväksytyn

neiti talonmies kirjoitti...

Mä olen suorittanut virkamiesruotsin hyvillä tiedoilla, joten siltä osin kaikki on kyllä kunnossa! Kutsumus ko. ammattiin vaan toistaiseksi puuttuu, mutta ehkä se vielä löytyy.