lauantai 29. joulukuuta 2012

Tämän takia en ole ehtinyt ulos

Minun elämässäni alkoi noin viikko sitten sellainen jakso, jonka aikana katsotaan runsaasti pukudraamoja (mieluiten sellaisia, jotka ovat myös romaanisovituksia). Kaikki lähti siitä, että bongasin joulunpyhinä Areenasta BBC:n joululahjan Suomen kansalle, ts. ensimmäisen jakson Parade's End -minisarjasta. Katsokaa! Vielä vuorokauden ajan ehtii! (Syksyllä minulla oli myös varsin intensiivinen Sherlock-kausi sen jälkeen, kun hankin sarjan dvd:llä, ja näissä sarjoissahan on tiettyjä yhtäläisyyksiä, ts. Benedict Cumberbatch.)

Jakson nähtyäni kaipasin lisää samantyyppistä katsottavaa, mutta seuraava jakso tulee vasta huomenna, enkä jaksa harrastaa laitonta lataamista (tässä ei ole kyse niinkään moraalisista periaatteista, vaan enemmänkin laiskuudesta ja pelosta, etten osaa tunnistaa epäluotettavia sivustoja ja koneeni saastuu). Onneksi on YouTube - katson kuitenkin kaiken läppäriltä, joten suttuinen kuvanlaatu ei kamalasti haittaa. Viikon mittaan olenkin katsonut seuraavat sarjat:
  • North and South
  • Northanger Abbey
  • Persuasion
  • ja koska Varpu otti puheeksi ShakespeaRe-Told-sarjan jakson The Taming of the Shrew, katsoin senkin (minulla on se kyllä videolla, mutta kun televisio puuttuu, ei niitä kasetteja paljon katsella), ja sen jälkeen piti katsoa myös Much Ado About Nothing; nämä eivät ehkä ole varsinaisesti pukudraamoja, mutta kirjallisuudesta tehtyjä sovituksia kuitenkin.

Kiitos, BBC! Nyt on kuitenkin tyhjä olo, koska en keksi katsottavaa. Varpun taannoin kehuman Jane Eyren ajattelin varata kirjastosta (en löydä sitä enää YouTubesta, höh - olisi ehkä pitänyt katsoa syksyllä, mutta silloin minulla oli se Sherlock-kausi, enkä jaksanut kiinnostua), samoin yhden Järki ja tunteet -version, jota en ole vielä nähnyt. Se ainoa oikea Ylpeys ja ennakkoluulokin tuli taas Teemalta, juu, mutta minulla on se jo dvd:llä; ei ole Areenastakaan siis apua. Suositelkaa jotakin! Haluan möllöttää kotona tihrustamassa tietokoneen ruutua!

Inventaario, osa 2

Joulupukki toi minulle poran, jota olen jo vuosikausia kaivannut avuksi koruaskarteluihin, mutta en vain ole saanut hankittua. Tänä iltana olenkin sydämeni kyllyydestä rei'ittänyt erinäisissä projektilaatikoissa jemmaamiani pikkuesineitä, jotta voisin sitten ripustaa niitä korviini.

Kun tuli aika laittaa illan paskartelut roikkumaan muiden korvakorujeni joukkoon, säilytysjärjestelmässäni (vinkki: raastinraudat ovat erinomaisia korvistelineitä!) ei ollutkaan niille kunnolla tilaa. Ryhdyin siis organisoimaan kruununjalokiviäni niin, että ne eivät enää hautautuisi toistensa alle. Laitoin ne saman tien myös värijärjestykseen, koska se rauhoitti sieluani - kyllä, minusta tuo on oikein rakentava tapa viettää perjantai-iltaa.

Samalla päätin uteliaisuudesta tutkia, paljonko minulla itse asiassa on korvakoruja. Sain tulokseksi 119 paria (sekä pienet nappikorvikset ja sen sellaiset, joita en ikinä käytä enkä siis viitsinyt laskeakaan). Hmm. En oikein tiedä, mitä tuosta lukemasta pitäisi ajatella. Olen myös melko varma siitä, että poran ansiosta saldo kasvaa hyvinkin pian, eikä siinä mitään; paskartelu on oikein hyvä tapa käyttää aikaansa. Elävän elämän tutuille kuitenkin tiedoksi, että jos näette minut lähiaikoina ostamassa uusia korviksia, minulta saa ehdottomasti kysyä, olenko aivan varma hankinnan välttämättömyydestä.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Raikasta joulua!

En yleensä hirveästi jaksa valmistella joulua, saapuu se ilmankin. On pakko kuitenkin todeta, että tänä vuonna hankin ne vähäiset "pakolliset" lahjat ehkä vähän liian myöhään. Olin kuvitellut, että eilen aamupäivällä minulla olisi hyvin aikaa nauttia jouluruuhkista. Olisi sitä ehkä ollutkin, ellei yhtä lahjaa olisi pitänyt lopulta metsästää sekä Vantaalta että Itä-Helsingistä. Julkisilla kulkuvälineillä. (Siinä bussissa istuessa kävi kyllä mielessä, olisivatko hyllyt ehkä olleet täydempiä esimerkiksi lokakuussa... Olin siis tiennyt jo kauan, mitä aioin hankkia, mutta lykkääminen on ystävä.) Koska reissu vähän venyi aiotusta, tuli joulunviettoa varten pakatessa aika kiire.

Ensiksi huomasin, että uusi paras ystäväni kuivashampoo oli jäänyt matkasta. No, ei se mitään; ainahan voin pestä hiukset. (En tosin tänäänkään pessyt, kuivaamisessa ja muussa on niin kamala vaiva... Luotan siihen, että vaikka päivä jo piteneekin, on vielä sen verran pimeää, että katsoja ei voi olla ihan varma, ovatko hiukset kauniin kiiltävät vai ikävän rasvaiset.) Seuraavaksi havaitsin, että myös deodoranttini jäi kotiin. Taidan siis viettää joulua keskiaikaisia hygieniakäytäntöjä mukaillen ja lisätä hajuvettä aina, kun alan haista pahalta.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Suunnitelma uudelle vuodelle

Ensi vuonna yötaksa poistuu kausilipulla matkustavilta. Se on hyvä! Olen vuosien varrella monta kertaa manaillut yötaksaa, koska a) minulla ei ole juuri koskaan käteistä, enkä ikinä muista ladata arvoa matkakortille ja b) ylimääräinen rahanmeno on aina tylsää, ja juoppobusseilla matkustamisesta on erityisen ärsyttävä maksaa. (Niiden sijaan olen melko usein päättänyt mennä taksilla, ja siinähän sitä vasta säästääkin...)

Tätä nykyä en kyllä kovinkaan usein matkusta yöbusseilla, mutta helpostihan sen muuttaa. Kun kerran kuitenkin valvon säännöllisesti naurettavan myöhään, voin kai samalla vaivalla kukkua muuallakin kuin kotona tietokoneen äärellä. Vuonna 2013 minusta tulee siis bilehile! (Pikkuisen voi tietysti haitata, että vierastan yökerhoja melko paljon, mutta ei se mitään. Tahdonvoimaa se vain kysyy!)

torstai 20. joulukuuta 2012

Osataan kieliä

Välillä ihmettelen, miten aivoni toimivat. Kävin taannoin keskustelua englanniksi. Hain toivottoman kauan sanaa dialogi, ja lopulta taisin kiertää sen sanomalla jotakin muuta, koska sanaa dialogue nyt vain oli aivan liian vaikea keksiä. Sen sijaan keripukki tulee kyllä kuin apteekin hyllyltä. (Scurvy, tietenkin. Ainahan se on mielessä.)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ihana esteettömyys

Minulla on aika iso kylpyhuone. Käsittääkseni näin on siksi, että asun varsin uudessa talossa, ja nykyään pitää rakentaa sellaisia asuntoja, joissa esimerkiksi pyörätuolilla mahtuu tarvittaessa vaivatta liikkumaan. Meidän talossamme tilojen väljyys taitaa kuitenkin johtua siitä, että jos joku liikuntarajoitteisempi ihminen erehtyisi tänne muuttamaan, hän saisi talvikaudella liikuntaa ainoastaan kulkemalla huoneesta toiseen. Kylpyhuoneessa mahtuu kyllä pyörähtelemään, mutta ulko-ovista on turha kuvitella liikkuvansa mihinkään. Hemmetin kätevää!

No, ei pidä liioitella - kyllähän täällä asunnosta pääsee ulos, vaikka ei omin jaloin liikkuminen luonnistuisikaan. Hissi vie  ala-aulaan, mutta sen jälkeen vaihtoehdot ovatkin vähissä. Pääsisäänkäynnin ja hissin välissä on rappuset. Lastenvaunut niistä vielä kiukkupäissään kiskaisee, mutta pyörätuolilla voisi olla hankalampaa. Ulkoiluvälinevaraston kautta pääsee periaatteessa yhdelle ulko-ovelle, mutta yllätys: sen edessä onkin lumikasa, jolle uuttera huoltoyhtiömme ennättää tehdä jotakin arviolta toukokuussa. Pihan puolen sisäänkäynniltä taas alkaa lupaavasti lumikolan levyinen väylä, joka kuitenkin päättyy umpihankeen. Eihän niitä pihoja nyt hyvänen aika joudeta talvisin kolaamaan, on tässä parempaakin tekemistä! Aina voi sitä paitsi yrittää autohallin kautta ulos. Siinä sitä lihakset vertyvät, kun työntelee itseään ajoluiskaa ylöspäin. Autoja väistellessään saa kivasti myös jännitystä elämään!

Niin että tervetuloa meille kaikki liikuntarajoitteiset ja lastenvaunujen kanssa kulkijat. Jos tulette ennen kesää, varautukaa kuitenkin leiriytymään pihalle - sisälle on turha yrittää!


P.S. Vaikka tämä asia ei suoranaisesti minua kosketa, minusta tuossa on kitisemisen paikka ihan periaatteen vuoksi. Puolitiehen jätetty esteettömyys ei ole esteettömyyttä ollenkaan. Ihmiset, älkää olko typeriä! Ja ne, jotka asiasta päättävät: voitaisiinko tässä talossa lopultakin vaihtaa huoltoyhtiötä?

P.P.S. Koska Varpu tietää, että minun pitäisi oikeasti nyt olla tekemässä jotakin ihan muuta, ajastan tämän tekstin ovelasti huomiselle. Nyt kukaan ei aisti mitään vitkuttelun sivumakua tässä!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mielenkiintoinen elämäni

Ahkerimmin tupakoitsevalla naapurillani on uusi huppari. Entinen oli musta. Uusi on harmaa. Elämme jännittäviä aikoja.

Mikä vaivaa niitä ihmisiä, jotka istuutuvat bussissa toisen viereen niin leveästi, että ovat käytännössä jo naapurinsa sylissä?

Toivoisin, että minulla olisi kotiapulainen, jotta voisin torua jotakuta muuta kuin itseäni, kun kahvi maistuu pahalta. (Huuhdellessani pannua se oli yhtäkkiä täynnä saippuavaahtoa. Luulen, että nämä asiat liittyvät jotenkin toisiinsa.)

Ei muuta tällä erää.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

(Eilisen) päivän hyvä työ

Tapahtumapaikka: Alko
Tekijä: Alkon myyjä
Teko: Kun rupesin maksamaan, myyjä pyysi: "Näyttäisitkö vielä henkilöllisyyspaperit?" Minä aloin tanssia voitontanssia ja hihkuin: "Mielelläni! Kiitos! Oi kiitos!" (Olen ollut vähän nyreissäni siitä, että minulta ei ole kysytty papereita kertaakaan sen jälkeen, kun täytin 30 vuotta. Siihen asti sitä tapahtui kuitenkin jatkuvasti, joten meinasi tulla identiteettikriisi. Nyt kaikki on taas kuten pitääkin!)


Tiedän kyllä, että uuden ohjeistuksen mukaan henkilöllisyystodistusta pitää alkoholi- ja tupakkaostoksilla kysyä tammikuun alusta lähtien kaikilta, jotka näyttävät alle 30-vuotiailta, joten tapaus voisi periaattessa liittyä myös tähän linjaukseen. Haluan kuitenkin uskoa, että eilen kyse oli vain ja ainoastaan siitä, että näytän korkeintaan 21-vuotiaalta. Ryppyjä? Minulla? Älä naurata!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hei, sinä ihminen internetissä!

Tehdäänkö sopimus? Se menee näin: sinä autat minua, ja sitten minä autan sinua. Laita vain nimi viivalle, niin jatketaan!


_____________________________________________________
päiväys ja allekirjoitus


No niin. Minä tiedän, miksi sinä olet täällä: haluat piparia. Täältä sitä saa. Ole hyvä! (En yleensä jaksa seurata mitään tilastoja hakusanoista, joilla tänne on tultu, mutta nyt kävin poikkeuksellisesti kurkistamassa. Huomattava osa vierailijoista tuntuu saapuneen jouluisilla pipari+penis tai pipari+tissit -tyyppisillä yhdistelmillä. Pitäähän sitä auttaa miestä mäessä, vaikka tissejä täältä ei kyllä löydykään... No, hyvää kannattaa odottaa - jos leipureilla (lue: Varpulla, minä en jaksa pipareita paistaa, syön vain taikinaa) riittää inspiraatiota, ehkä niitäkin vielä nähdään!)

Sinun vuorosi! Varasin aiemmin tällä viikolla hermoloman kohteista hienostuneimpaan eli Kanarian saarille, ja olen jo ilmoittanut matkatoverilleni, että menemme sitten käymään Suomi-baarissa. (Haaveilen pääsystä Frederikin keikalle, mutta muutkin käyvät.) Ainoa vain, että kiihkeällä googlettelulla löytyy pelkästään keskustelupalstojen täydeltä suomalaisiin junttituristeihin kohdistuvaa pilkkaa, mutta ei tietoa siitä, mitkä niitä halveksittuja Suomi-baareja tarkkaan ottaen ovat. Auttakaa nyt, hyvät ihmiset! Varmasti joku tietää! Olen toki lukenut Johanna T:n glamouria tihkuvat matkaraportit hänen blogistaan, mutta ei sekään auta, koska emme ole menossa Playa del Inglesiin (ja niiden matkaraporttien jälkeen täytyy ehkä todeta, että onneksi emme).

torstai 6. joulukuuta 2012

Tämä teksti ei kiinnosta sinua. Peräänny, kun vielä voit.

Taistelen hetken tuulimyllyjä vastaan ja haukun vaihteeksi Googlea. Nimittäin. Inhoan sitä, että koska aikoinani olen mennyt sekaantumaan Gmailiin, riesanani on nykyään myös YouTube-tili ja kaikenlaista muuta ärsyttävää. YouTube on taas jossakin vaiheessa uusiutunut, ja nyt siellä tungetaan henkilökohtaisia videosuosituksia aina, kun olen kirjautuneena tiliini (ts. aina, koska syötteenlukija on yleensä auki taustalla). Ei kannata ihmetellä, mitä ne suositukset oikein haittaavat - tämä on nyt periaatekysymys. En halua kohdennettua mainontaa, koskaan, missään! Olen tehnyt kaikkeni päästäkseni noista suosituksista eroon, mutta ei onnistu; katseluhistoriaani ei tallenneta, mutta silti Google muistaa, mitä olen katsonut.

Googlen tietosuojakäytännöistä pulju itse sanoo näin (lihavointi minun): "Käytämme palveluista keräämiämme tietoja tarjotaksemme, ylläpitääksemme ja parantaaksemme palveluitamme, sekä kehittääksemme uusia palveluita ja suojataksemme Googlea ja käyttäjiämme. Käytämme näitä tietoja myös tarjotaksemme sinulle räätälöityä sisältöä, kuten osuvampia hakutuloksia ja mainoksia." Entäpä jos käyttäjä kokee, että räätälöity sisältö huonontaa hänen saamaansa palvelua? Eikö asiakas olekaan aina oikeassa?

Paska mikä paska. Luovun Google-tilistäni ja hankin kirjekyyhkyn. Se voi toimitella postit puolestani ja kuljetella minulle myös videoita vaikkapa kätevässä vhs-muodossa. Tämän bloginkin voi samaan syssyyn muuttaa kirjemuotoiseksi. Kerron, kun kyyhky on koulutettu, niin halukkaat lukijat voivat ilmoittaa minulle/kyyhkylle osoitteensa.

Nyt menen taistelemaan uusia tuulimyllyjä vastaan ja siirryn kylpyhuoneeseen leikkaamaan hiuksiani. Enkä toivota mitään itsenäisyyspäivää kenellekään, koska olen lukenut ne toivotukset ainakin kymmenestä blogista tänään, ja kyllästyin jo kolmannessa.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Rasittavia asioita

Pizzamainosten jälkeen minua ovat tänään ärsyttäneet monet muutkin asiat, joten jatkan marisemista.
  • Myönnän, että en muista liikennesääntöjä ihan niin hyvin kuin pitäisi, mutta olen melko varma siitä, että kuorma-auton parkkeeraaminen suojatielle ei ole okei. Tuossa kohdassa on muutenkin huono näkyvyys, ja olen henkeeni melko kiintynyt. Teki mieli kirjoittaa rivouksia auton kylkeen, mutta spraymaalini olivat harmillisesti jääneet  kotiin.
  • Miksi ihmisten pitää hamstrata ruokaa kahden viikon tarpeiksi, kun kaupat ovat kiinni yhden (1) päivän? Kuvittelin välttäväni ruuhkat, koska olin kaupassa vasta viimeisen aukiolotunnin aikana, mutta vielä mitä. Siellä sitä mentiin kärryt kukkuroillaan, ja yhdellä asiakkaalla kesti kassalla arviolta puoli tuntia. (Turha käydä ilkkumaan, että pata kattilaa soimaa, siellähän olin itsekin muiden seassa - minä ostin hiusväriä, koska huomenna on hyvin aikaa hankkiutua eroon juurikasvusta. Ihan eri asia!)
  • Verkkouutisten perässä kukoistava "kansalaiskeskustelu". Käsittääkseni itsenäisyyspäivän vastaanotolle on jo pidemmän aikaa kutsuttu muutakin kuin julkkiksia; maakuntamatkoilla kohdattuja taviksia ja sen sellaisia. Nyt kun Iltis sitten nostaa kutsun saaneen siivoojan otsikoihin, keskustelijat juhlivat, kuinka tämä on upeaa. Urpot.
  • Kun Linnan juhlista puhutaan, ns. argumentoinnissa toistuvat muutenkin aina samat puheenvuorot. "Veronmaksajien rahat!" "Helsingin herrat!" "Talvisota!" "Perutaan juhlat ja säästetään!" "Alennetaan samalla kansanedustajien palkkoja ja säästetään!" "Talvisota!" Rauhoittukaa nyt jo! Jos kansantalouden ongelmat voitaisiin ratkaista peruuttamalla juhlat,  eiköhän se olisi jo tehty. Täysin järjettömät perinteet ovat sitä paitsi hieno asia! Suomessa on tapana istua kerran vuodessa sohvalla ja katsoa, kuinka ihmiset kättelevät toisiaan. Mitä sitten? Ihanan kornia!
  • Tämän talon huoltoyhtiö ja isännöitsijä ovat hirveän taitavia olemaan ymmärtämättä sekä suullista että kirjallista viestintää ja kierrättämään vastuuta. Kaikkein ärsyttävintä on, että jotenkin päädyn aina soittaessani suunnilleen pyytelemään anteeksi, että minusta nyt on niin paljon vaivaa. Hemmetti. Jos ilmoitan kolmesta viasta, huoltoyhtiö onnistuu kirjaamaan niistä vain yhden ja jättää senkin sitten hoitamatta. Kun sitten soittelen viidettä kertaa perään, ihan jonkun muun pitäisi olla nolona kuin minun!
  • Kun asuntoni ilmastointilaite saatiin vihdoinkin korjattua (vain vuoden valittamisen jälkeen, varsinainen toimenpide vei noin 5 minuuttia), koko talon ilmastointi on puolestaan alkanut temppuilla. Johan tuo järjestelmä ehtikin olla kunnossa ainakin vuorokauden sitte viime katkoksen... Täällä ei siis tällä hetkellä vaihdu ilma ollenkaan. Nyt kun on vielä pyhäkin tulossa, olen melko varma, että asialle ei tapahdu mitään ennen ensi viikkoa. Voin vain kuvitella, miten raikas ilma asunnossani parin päivän päästä on.

Terveisiä rappukäytävään

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: se, että ovessani lukee EI MAINOKSIA, KIITOS! tarkoittaa, että en halua mainoksia. KIITOS. Taas meni yksi pizzeria mustalle listalle.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Päivän (tai no, yön) sekalaiset

Olen jo vuosia sitten päätynyt huolellisten vertailujen tuloksena siihen, että Marlin glögi on parasta (koskee tiivistettä, ei niitä litran tölkkejä). Marlin mustikkaglögitiiviste oli kuitenkin pettymys, koska se ei maistunut glögiltä eikä oikein mustikaltakaan. En osta enää.

Lumien tulosta saakka olen kytännyt Helsingin latukarttapalvelusta, joko tässä lähimaastoissa pääsisi hiihtämään. Sairasta.

Maailmassa on heti paljon vähemmän vikaa, kun talvi näyttää talvelta! Se on tosin pieni miinus, että minulla ei oikein ole sopivaa takkia seuraaviksi kuukausiksi. Napit alkavat irvistellä heti, jos alle laittaa enemmän kuin yhden ohuen puseron. Jos ei halua palella ja lisää silti kerroksia, voi tietenkin vetää koko ajan vatsaa sisään ja olla hengittämättä, mutta pidemmän päälle se ei ole kovin mukavaa. Valitettavasti inhoan kaupoissa käymistä yleensäkin ja joulun alla aivan erityisesti. Pikadieetteihinkään en oikein luota (ja vaikka luottaisinkin, minulla ei ole niihin riittävästi itsekuria), joten näillä mennään.

Klassisen musiikin yleisö ikääntyy koko ajan, ja koska olen tällainen kultalusikka kermaperseessään kulkeva elitisti, se on mielestäni perin ikävää. Tein siis päivän hyvän työn ostamalla oopperaliput. (Pitää laskea oopperayleisön keski-ikää niin kauan kuin kykenee - ihan kohta olen itsekin keski-ikäinen, ja on aika siirtyä nuorison suosimiin paikkoihin rikastamaan niiden yleisöpohjaa.)

Unirytmini on taas vaihteeksi hieman viturallaan. Päivällä väsyttää, mutta suunnilleen kymmeneltä illalla piristyn, ja saatan valvoa normaalin aamukahden sijasta sujuvasti aamuneljään tai -viiteen. Nyt kello ei ole onneksi vielä yhtäkään, joten voin vielä kuvitella herääväni aamulla siedettävän pirteänä.