tiistai 7. joulukuuta 2010

Ei näin, eli Irja-neiti ostoksilla

Pännii, vaihteeksi. Ai miksikö? No siksi, että:

  • Olin pyhästi päättänyt ryhtyä elämään säästäväisemmin.
    • Säästöpäätös on varmin keino saada minut heittelemään rahojani holtittomasti ympärilleni.
    • Ostin siis tänään yhden mielestäni aika kivan vaatteen. 
    • Ei tosiaankaan ollut tarkoitus.
    • Arvoin kaupassa kahden koon välillä.
      • Otin sitten sen isomman, koska puuvilla kuitenkin kutistuu pesussa.
      • Mainitsinko jo, että olin kaupassa laiska ja sovitin mekkoa / tunikaa / ______ (en minä tiedä, mikä se oikeasti on) päivällä käyttämieni vaatteiden päälle?
    • Kotona minä otin vaatteesta laput pois ja laitoin sen sitten kokeilumielessä ylleni.
      • Väärä järjestys.
      • Nyt jaksoin riisuutua hieman pidemmälle kuin kaupassa ja näin totuuden.
      • Kävi ilmi, että vaate olikin itse asiassa aika reilun kokoinen.
      • Voisi jopa sanoa säkkimäinen.
      • Onneksi vaihto- ja palautusoikeus meni lappujen mukana sen siliän tien.
    • Päätin korjata tilanteen pesemällä vaatteen, koska puuvilla kuitenkin kutistuu pesussa.
      • Eipä kutistunut tällä kertaa.
    • Vietin siis mukavia iltahetkiä virittelemällä kuminauhaa mekon rintamukseen.
      • Keino oli epätoivoinen ja tulokset sen mukaisia.
      • Nyt minulla on säkki, joka on rintojen alta ympärysmitaltaan melkein sopiva.
      • Loppumatkan helmaan saakka kangas on epämääräisillä kurtuilla, jotka roikkuvat erittäin epäpukevalla tavalla ympäröimänsä ruhon päällä.

    Kysymys: Mitä tästä opimme?
    Vastaus: Ei aavistustakaan.

    2 kommenttia:

    Polga kirjoitti...

    Myyntiin Huutikseen (tai lahjo meikäläiselle lefantille...) ;D

    neiti talonmies kirjoitti...

    Hehei, ihan uusi kommentaattori, jännää! Ja tervetuloa :)

    Ehdin jo miettiä huutokauppaamista (tai vaihtoehtoisesti jonkinlaista rituaalimurhaa). Aamulla tuli kuitenkin kiire, ja heitin sitten säkin pyykkinarulta ylleni, kun en ehtinyt kaivella kaappeja. Pahimman katkeruuden haihduttua se ei enää näyttänytkään niin pahalta - pari työkaveria jopa kehui (saattoihan se tietysti olla sääliäkin, mene tiedä)! No, nyt mahtuu ainakin kasvattelemaan kupua jouluherkuilla ihan rauhassa...